Suojelu auttaa

Suomessa lintujen uhanalaisuus tunnetaan kaikista lajiryhmistä parhaiten ja tilanne on huolestuttava: joka kolmas lintulaji on uhanalainen. Nykyisin lintuja uhkaavat ilmastonmuutos ja muut elinympäristön muutokset, kuten metsätalous, tehomaatalous, vesistöjen rehevöityminen, rakentaminen, maailmanlaajuinen hyönteiskato, metsästys ja ihmisen aiheuttama vaino.

Miten lintuja suojellaan?

Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset ovat tärkeitä, kuten Euroopan unionin lintudirektiivi ja Suomen luonnonsuojelulaki. Olennaisia ovat myös tahot, jotka tuovat havainnot muutoksista linnustossa ja niiden elinympäristössä päättäjien tietoisuuteen. Tässä tarvitaan tutkijoiden, lintuharrastajien, luonnonsuojelijoiden, ympäristöliikkeiden sekä yksittäisten mielipidevaikuttajien ja kansalaisaktivistien toimintaa. Lisäksi julkisuus ja media nostavat ongelmia esille.

Monia nykyään rauhoitettuja lintuja on useita vuosikymmeniä sitten laajalti metsästetty. Rauhoituksen alettua ja metsästyksen loputtua lintulajin pesimäkanta kääntyy kasvuun ja levittäytyy luonnollisille elinympäristöille, mikäli sopivaa ympäristöä on suinkin tarjolla. Metsästyksen lopettamisen lisäksi suojelu auttaa säilyttämään sopivia pesimäympäristöjä ja suojelun avulla lajien ruokailumahdollisuuksia, esimerkiksi valkoselkätikkaa sekä maa- ja merikotkaa on suojeltu antamalla linnuille sopivaa talviravintoa.

Lintuharrastajat

Suomessa BirdLife Suomi seuraa jäsenyhdistyksineen erityisesti uhanalaisten ja harvalukuisten lajien tilaa ja toimii vähentyneiden lajien suojelutilanteen parantamiseksi.

Kuinka yksi kirja pelasti Suomen laulujoutsenet

Laulujoutsenen tapaus ja kannan elpyminen on niin hieno esimerkki siitä, kuinka kansalaisaktivismilla voi vaikuttaa. Yhden ihmisen aktiivinen toiminta toi lajin ahdingon ihmisten tietoisuuteen, muutti ihmisten asenteita ja ehkä pelasti kokonaisen lajin.

Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu on vaikuttava teos, joka johti äärimmäisen uhanalaisen lajin pelastumiseen Suomessa. Yrjö Kokon vuonna 1950 julkaisema kirja on ensimmäisiä luonnonsuojelukirjoja länsimaissa, joilla oli näin suuri vaikutus uhanalaisen lajin suojeluun.

Laulujoutsen lähes hävisi Suomesta metsästyksen ja munienkeruun vuoksi. 1940-luvun lopulla arvioitiin enää 15 paria pesivän maan pohjoisimmissa osissa. Vuosien ponnistelujen jälkeen keväällä 1950 eläinlääkäri ja luontokuvaaja Yrjö Kokko onnistui kuvaamaan oppaansa Sulo Rovan kanssa laulujoutsenparia Lapin syrjäisellä erämaalammella. Yrjö Kokon Laulujoutsen-kirjasta tuli myyntimenestys. Lintu rauhoitettiin Suomessa jo 1934, mutta vasta Kokon kirja onnistui muuttamaan ihmisten asenteet laulujoutsenen laitonta metsästystä vastaan. Pesimäkannan runsastuessa laulujoutsen on levittäytynyt takaisin luonnollisille elinalueilleen ja pesii nykyään koko maassa.