Merikotka

(sv: havsörn, en: White-tailed Sea Eagle)

Haliaeetus albicilla

Merikotkaa kutsutaan myös lentäväksi matoksi suurten siipien takia.

Tunnistaminen

Suomen suurin petolintu. Leveät siivet, vahva nokka, suuri pää ja lyhyt pyrstö. Aikuisella linnulla vaaleanruskea pää ja kaula sekä valkoinen pyrstö.

Elintavat

Tärkeintä ravintoa ovat vesilinnut ja kalat.

Elinympäristö

Merikotka pesii meren saaristossa ja rannikkoalueilla, sekä suurten järvien äärellä. Se rakentaa suuren risupesän ison puun latvaan tai merimerkin päälle. Lähimuuttaja, osa talvehtii.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Lajien vuorovaikutus

Merikotka saalistaa ruuakseen monia vesilintulajeja, joista tärkein on haahka. Haahka runsastui, kun merikotkia oli vähän ja väheni taas merikotkien runsastuessa. Merikotkat syövät myös merimetsojen poikasia.

Ilmastonmuutos

Merikotka on hyötynyt ilmastonmuutoksesta. Leutojen talvien ansiosta erityisesti nuoremmat linnut selviävät paremmin talvista.

Suojelu auttaa

Merikotka hävisi Itämereltä lähes sukupuuttoon 50 vuotta sitten. Silloin käytettiin hyönteismyrkkyä, joka päätyi ravinnon kautta myös merikotkiin. Kotkan munankuoret ohenivat niin, että munat joko kuivuivat tai rikkoutuivat hautovan emon alle. Kotkille alettiin tarjota talvisin myrkytöntä ravintoa ja rakentaa tekopesiä, jonka ansiosta pesinnät onnistuivat taas. Myrkyn käyttö kiellettiin. Suojelutoimien ansiosta merikotkalla menee nykyään hyvin.

Tiesitkö tämän?

Merikotka on Suomen suurin lintu, kun katsotaan siipien kärkiväliä. Siipiväli voi olla 2,4 metriä, minkä vuoksi merikotkaa on sanottu lentäväksi matoksi. Merikotka on pitkäikäinen ja voi käyttää samaa pesää jopa kymmeniä vuosia. Silloin pesää käyttävät useammat kotkasukupolvet.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2015 VU - vaarantuneet

2010 VU - vaarantuneet

2000 VU - vaarantuneet

Säädökset

Suuret petolinnut (LSA 1997/160, 19 §)

Suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.

EU:n lintudirektiivin I-liite

Yhteisön tärkeinä pitämät, Suomessa esiintyvät lajit, joiden elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Toimilla varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella (mm. Natura 2000 -alueiden perustaminen).

CITES-sopimus, liite I

CITES-sopimus sääntelee uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa, eli näiden lajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden tuonti ja vienti on säänneltyä ja luvanvaraista. Sopimuksen I-liitteen lajien kansainvälinen kauppa on pääasiassa kielletty. Tietyissä tapauksissa näitä lajeja saa kuitenkin viedä ja tuoda kansainvälisten rajojen ylitse, jos kyseessä on ei-kaupallinen toiminta tai jos kyseessä on muu kuin luonnonvarainen yksilö.

EU-lainsäädäntö koskien CITES-sopimusta, liite A

A-liitteen eläinten ja kasvien (elävien ja kuolleiden yksilöiden, niiden osien ja niitä sisältävien tuotteiden) kuljetus (vienti ja tuonti) EU:n ulkorajojen ylitse vaatii aina CITES-luvat. Luonnonvaraisten yksilöiden kaupallinen vienti ja tuonti ei ole sallittua, mutta muihin tarkoituksiin on mahdollista saada lupa. Vankeudessa syntyneille ja kasvaneille eläimille sekä keinotekoisesti kasvatetuille kasveille on usein mahdollista saada luvat myös kaupalliseen vientiin ja tuontiin, samoin jos kyse on ns. vanhoista esineistä. EU:n ja sen jäsenmaiden (kuten Suomen) sisäisessä kaupassa käytetään A-liitteen lajeille EU-todistusta, jolla annetaan poikkeuslupa kaupalliselle toiminnalle. Myös A-liitteen eläimen elävän luonnosta peräisin olevan yksilön (tai yksilön, joka ei täytä määritelmää 'vankeudessa syntynyt ja kasvanut') siirtoon tarvitaan EU-todistus vaikka kyseessä olisikin ei-kaupallinen toiminta. EU:n (myös jäsenmaan) sisäisessä elävien A-liitteen eläinten siirrossa on aina pystyttävä osoittamaan laillinen hankinta ja laillinen toiminta, joko EU-todistuksella tai muilla asiakirjoilla.

VANHA Kiireellisesti suojeltavat lajit (SYKE 2010–2011)

Lajisuojelun kansallista toimintaohjelmaa varten valmisteltiin Suomen ympäristökeskuksessa vuosina 2010–2011 raportti lajisuojelun priorisoinnista. Raportin valmisteluun osallistuivat luonnonsuojeluhallinnon toimijat ja siinä hyödynnettiin mm. tuoreimman uhanalaisuuden arvioinnin tuloksia (Punainen kirja 2010). Eliöryhmäkohtaiset työryhmät arvioivat työtä varten lajien turvaamistarpeita ja -keinoja.

Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo

Lajiturva-hankkeen 2019–2021 tavoitteena oli lisätä lajiesiintymätiedon avulla sellaisten metsän- ja luonnonhoitoratkaisujen käyttöä, joilla turvataan uhanalaisten lajien esiintymiä ja populaatioita. Hankkeessa laadittiin lajiluettelo. Lajiluettelossa on mukana vuoden 2019uhanalaisuuden arvioinnissa uhanalaiseksi (CR,EN,VU) ja silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja lajeja.Lisäksi mukana on muutama lakisääteisesti suojeltu elinvoimainen (LC) laji.

VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)

Tämä on vanhentunut luettelo joka on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.

VANHA Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)

Tämä on vanhentunut luettelo. Luettelo on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.