Ilmastonmuutos

Ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen lisääntyminen lämmittää ja muuttaa ilmastoa. Kohonneen keskilämpötilan lisäksi elämää koettelevat säiden lisääntyneet ääri-ilmiöt – helteet, kuivuus, rankkasateet, tulvat ja myrskyt. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat arvaamattomia.

Pohjoiset alueet lämpenevät kaikkein voimakkaimmin, yli kaksi kertaa maapallon keskilämpötilaa nopeammin. Suomi on yksi maailman nopeimmin lämpeneviä valtioita. Ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut selvästi Suomen lajistoon, kuten lintujen muuttoajankohtiin ja pesimiseen. Lajien levinneisyysalueet siirtyvät pohjoisemmaksi niiden seuratessa lämpenevää ilmastoa. Ilmaston lämpenemisen vuoksi kasvukausi on pidentynyt Suomessa puolitoista kuukautta viimeisen 70 vuoden aikana.

Linnut ja ilmastonmuutos

Lintujen kevät- ja syysmuuttojen sekä pesinnän ajankohdat ovat muuttuneet nopeasti. Lajien levinneisyysalueet siirtyvät pohjoisemmaksi niiden seuratessa lämpenevää ilmastoa. Muuttolintujen muutoajankohdat ja pesinnät muuttuvat nopeasti. Ilmastonmuutos vaikuttaa lintujen elinympäristöihin niin pesimäalueilla, talvehtimisalueilla kuin muuttomatkoillakin.

Talvien lyheneminen ja leudontuminen, keväiden aikaistuminen ja syksyn piteneminen ovat vaikuttaneet lintujen muuttoaikoihin ja talvehtijoiden määrään.

• Monet muuttolinnut saapuvat keväällä Suomeen yhä aikaisemmin.
• Vaikutukset syysmuuttoon vaihtelevat lajeittain. Jotkut lajeista, kuten naurulokki, voivat jopa aikaistaa syysmuuttoa kun pesintäkin tapahtuu aikaisemmin. Toiset lajit, kuten laulujoutsen, sepelkyyhky ja tukkasotka, lähtevät puolestaan myöhemmin syysmuutolle. Viivästynyt syysmuutto voi johtaa joillakin lajeilla, kuten useilla vesilinnuilla, talvehtimiseen entistä pohjoisempana.
• Suomessa talvilinnusto on monipuolistunut. Yhä suurempi määrä lintuja jää talvehtimaan Suomeen ja yhä useampi lintu selviää Suomen talvista. Erityisesti vesilinnuille veden pysyminen sulana talviaikaan on merkityksellistä, ja Suomen merkitys vesilintujen muutonaikaisena levähdysalueena ja talvehtimisalueena onkin kasvanut.

Eteläisiä lajeja on levittäytynyt pohjoisemmaksi, kun pesimäolosuhteet ovat kasvukauden pidentymisen ansiosta parantuneet.

• Pohjoiset lajit siirtyvät yhä pohjoisemmaksi (esim. kuukkeli ja lapintiainen). Erityisesti tunturilajeilla (esim. kiiruna ja pulmunen) häviämisen uhka on suurin, sillä ne eivät voi enää vetäytyä ylemmäs tai pohjoisemmaksi.
• Suomeen on myös kotiutumassa uusia lajeja (esim. jalohaikara ja pähkinänakkeli) etelämpää Euroopasta.
• Esimerkiksi mustarastas on ilmastonmuutoksesta hyötyvä eteläinen laji – yhä suurempi määrä lintuja pesii ja talvehtii Suomessa.
• Tunturikoivikossa ja havu-sekametsissä elävä järripeippo sen sijaan kärsii ilmastonmuutoksesta. Tunturi- ja suolinnusto on pitkään vähentynyt ilmastonmuutoksen vuoksi.
• Laulujoutsen on esimerkki vesilinnusta, joka on hyötynyt pidemmästä sulan veden ajasta ja talvehtii yhä useammin Suomessa.

Pitkän matkan muuttajille ilmastonmuutos aiheuttaa monenlaisia haasteita. Koska ilmastonmuutos voi näyttäytyä matkan varrella monella eri tavalla (kuivuus, rankkasateet, helle jne.), elinympäristö saattaa muuttua huonommaksi monessa kohtaa. Onnistunut muuttomatka edellyttää normaalisti, että reitin varrella on useita hyviä levähdysalueita. Useilla kaukomuuttajilla pelkkä lämpötilan kasvu ei ole ongelma, vaan suurempi ongelma voi olla sadannan väheneminen. Alhaisempi sadanta kuivattaa kosteikkoja ja voi johtaa aavikoitumiseen, mitkä heikentävät muuttolintujen levähdysmahdollisuuksia.