Valkoposkihanhi
(sv: vitkindad gås, en: Barnacle Goose)
Branta leucopsis
Tuttu valkoposkinen lintu rannoilta ja puistoista.
Tunnistaminen
Valkoposkihanhi on pieni hanhi, jolla on laajalti valkoiset posket, mustat kaula ja rinta, ja ruumis harmaankirjava. Valkoposkihanhen ääni kuulostaa hieman koiran haukahduksilta.
Elintavat
Valkoposkihanhi syö monenlaisia kasveja, kuten ruohoa, vesikasveja ja sammalta.
Elinympäristö
Valkoposkihanhi pesii merialueiden saaristossa ja suurten järvien äärellä. Se tarvitsee nurmikoita tai niittyjä ruokailualueiksi, ja se on nykyään tuttu näky rannoilla ja puistoissa. Lähimuuttaja.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Ilmastonmuutos
Valkoposkihanhi on hyötynyt ilmastonmuutoksesta. Se selviää hengissä paremmin, kun talvet ovat leudompia. Keväisin se muuttaa takaisin Suomeen aikaisemmin kuin ennen.
Suojelu auttaa
Valkoposkihanhia pesii meillä paljon enemmän kuin ennen. Runsastumiseen on vaikuttanut suojelu. Suojelun ansiosta hanhia ei enää metsästetä niiden talvehtimisalueilla Länsi-Euroopassa.
Ulkomaiden tilanne
Linnut eivät tunne valtioiden rajoja. Muuttavat valkoposkihanhet levähtävät nykyään Suomen puolella entistä suurempina määrinä. Ennen hanhet ruokailivat Venäjän puoleisilla pelloilla, mutta nyt monet näistä alueista ovat kasvaneet umpeen.
Tiesitkö tämän?
Suomessa tavataan valkoposkihanhia kahdesta eri porukasta: toiset pesivät Itämeren rannoilla ja toiset Venäjällä vain levähtävät Suomessa syys- ja kevätmuutoillaan.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 NE - arvioimatta jätetyt
Säädökset
EU:n lintudirektiivin I-liite
Yhteisön tärkeinä pitämät, Suomessa esiintyvät lajit, joiden elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Toimilla varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella (mm. Natura 2000 -alueiden perustaminen).