Pieni hanhi, jonka pää on laajalti valkoinen.

Mikko Heikkinen, Branta leucopsis. Creative Commons BY-NC-2.0
Jos näet valkoposkihanhia poikastensa kanssa, kannattaa linnut jättää rauhaan ja kiertää kauempaa. Huolehtivat emot puolustavat poikasiaan.

Kuva CC0
Valkoposkihanhi ruokailee nurmilla ja niityillä. Se onkin tuttu näky rannoilla ja puistoissa.

Kuva CC0

Valkoposkihanhi

(sv: vitkindad gås, en: Barnacle Goose)

Branta leucopsis

Arktiselta tundralta lähtenyt valtava muuttoparvi on pysäyttävä näky. Toiset, tänne jäävät linnut, taas ovat tuttuja rannoilta ja puistoista.

Tunnistaminen

Pieni hanhi, jolla pään sivut laajalti valkoiset, kaula ja rinta mustat ja ruumis harmaankirjava. Eroaa kanadanhanhesta koon ja värityksen puolesta: pienempi koko, valkea otsa ja musta rinta. Valkoposkihanhen ääni kuulostaa hieman koiran haukahduksilta.

Elintavat

Ravintona monenlaiset kasvit, kuten lehdet, ruohot, sarat, vesikasvit ja sammalet. Ruokailee laiduntaen.

Elinympäristö

Valkoposkihanhi pesii merialueiden saaristossa ja suurien järvien äärellä. Se tarvitsee nurmia tai niittyjä ruokailualueiksi, ja siitä onkin tullut tuttu näky rannoilla ja puistoissa. Lähimuuttaja.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Valkoposkihanhi on hyötynyt ilmastonmuutoksesta, talvien leudontuminen on todennäköisesti parantanut talviselviytymistä ja auttanut pesimäkannan kasvussa. Valkoposkihanhen kevätmuutto on aikaistunut huomattavasti.

Suojelu auttaa

Pesivien valkoposkihanhien määrä on runsastunut voimakkaasti. Runsastumista on auttanut suojelu. Suojelu aloitettiin 1970-luvulla, sitä ennen hanhia metsästettiin runsaasti niiden talvehtimisalueilla Länsi-Euroopan rannikolla. Valkoposkihanhi on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu, sekä EU:n lintudirektiivin suojelema laji.

Ulkomaiden tilanne

Linnut eivät tunne valtioiden rajoja. Venäjän tundralle muuttavat valkoposkihanhet levähtävät nykyään Suomen puolella entistä suurempina määrinä. Vielä 2000-luvun alussa hanhet ruokailivat Venäjän puoleisilla pelloilla ennen muuton jatkamista. Nyt monet näistä ruokailualueista ovat kasvaneet umpeen maatalouden vähenemisen myötä.

Tiesitkö tämän?

Suomessa tavataan kahdesta eri pesimäkannasta peräisin olevia valkoposkihanhia, joista toiset pesivät Itämeren rannoilla, ja toiset Venäjän tundralla vain levähtäen muuttomatkallaan Suomessa.

Itämeren rannoilla pesivä kanta levittäytyi luontaisesti Ruotsiin rannikolle 1970-luvulla, ja 1980-luvulla havaittiin ensimmäiset Suomessa pesivät yksilöt.

Venäjän arktisella tundralla pesivät valkoposkihanhet muuttavat Suomen läpi aina syksyisin ja keväisin. Satojatuhansia valkoposkihanhia levähtää Suomessa peltoaukeilla syys- ja kevätmuutoillaan.

Pesimäkannat myös sekoittuvat, sillä naaraat ovat paikkauskollisia. Jos Itämerellä pesinyt koiras pariutuu talvehtimisalueella naaraan kanssa, joka pesiikin Venäjän tundralla, niin sen pesimäalue voi vaihtua.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 NE - arvioimatta jätetyt

Säädökset

EU:n lintudirektiivin I-liite

Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.

Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.
Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.

Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.

Äänet: Stein Ø. Nilsen, XC193341. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0