Takaisin listaukseen

Kuovi

(sv: storspov, en: Eurasian Curlew)

Numenius arquata

Munia hautova kuovi luottaa suojaväriinsä. Tarvittaessa se harhauttaa pesää lähestyvää tunkeilijaa – esittää siipirikkoa ja kulkee poispäin pesästä.

Tunnistaminen

Kuovi on Suomen suurin kahlaaja. Sillä on pitkä käyrä nokka. Kuovin ruumis on harmaanruskea ja pitkittäisviiruinen.

Elintavat

Kuovi syö hyönteisiä, äyriäisiä, lieroja ja muita selkärangattomia eläimiä, mutta myös siemeniä. Kuovi on kahlaaja, joten pesinnän jälkeen se usein siirtyy etsimään ravintoa matalasta vedestä ja rannasta. 

Elinympäristö

Kuovi pesii soilla, niityillä ja pelloilla. Se munii keväisin neljä munaa. Sekä koiras että naaras hautovat munia. Lähimuuttaja. 

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Kuovi on hyötynyt ilmastonmuutoksesta. Kuovi selviää paremmin leudommista talvista kuin kylmistä.

Maatalous

Kuovit ovat vähentyneet. Kuoveilla on vähemmän turvallisia pesäpaikkoja, jossa olisi riittävästi ruokaa. Pesä tai poikaset voivat jäädä peltotyökoneiden alle. Karjan laidunnus ulkona on vähentynyt ja sen myötä kuovin ruuaksi käyttämät hyönteiset ovat vähentyneet.

Suojelu auttaa

Kuoveja on aiemmin metsästetty laajalti Länsi-Euroopassa, jossa se talvehtii. Nyt kuovin metsästys on kielletty ja lopulta loppunut monissa maissa.

Tiesitkö tämän? 

Kuovin ja muiden kahlaajien poikaset lähtevät pesästä vain yhden päivän ikäisinä ja oppivat pian löytämään ruokansa itse.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 NT - silmälläpidettävät

2015 NT - silmälläpidettävät

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.

  • Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

    Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

    Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

    Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

    Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

    Miten runsaudet on laskettu?
    Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

    Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.