Harmaahaikara
(sv: gråhäger, en: Grey Heron)
Ardea cinerea
Lepäilee matalassa vedessä yhdellä jalalla seisten. Talvisin maistelee sammakoita etelässä.
Tunnistaminen
Harmaahaikara on hyvin suuri harmaa lintu, jolla pitkä nokka ja kaula. Sen mustat ”kulmakarvat” kaartuvat takatöyhdöksi. Lentäessään harmaahaikara pitää usein kaulaansa mutkalla.
Elintavat
Harmaahaikara syö kaloja ja sammakkoeläimiä. Se väijyy saalista rantavedessä seisten liikkumattomana.
Elinympäristö
Harmaahaikara suosii rauhallisia metsän reunustamia järviä, matalia merenlahtia ja kosteikkoja. Se pesii yksittäin tai usean kymmenen parin yhdyskunnissa. Lähimuuttaja.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Ilmastonmuutos
Harmaahaikara hyötyy ilmaston lämpenemisestä. Se on levinnyt laajemmalle alueelle kohti pohjoista ja selviää paremmin leudommista talvista. Suomessa pesivien harmaahaikaroiden määrä on kasvanut. Muuttavat harmaahaikarat palaavat aikaisemmin keväällä.
Suojelu auttaa
Harmaahaikaraa on vainottu, koska sen ajateltiin pyydystävän ravinnokseen samoja kaloja, jotka ovat ihmisillekin tärkeää ravintoa. Suojelun ansiosta sen pesimäkanta on kasvanut.
Tiesitkö tämän?
Harmaahaikara on Suomen yleisin haikara. Sen siipien kärkiväli voi olla jopa kaksi metriä ja usein lentäessään sen suuri koko kiinnittää huomion.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Eliöryhmät
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 LC - elinvoimaiset
Säädökset
EU:n lintudirektiivin muuttolinnut
Suomessa säännöllisesti esiintyvät muuttavat lajit, joiden suojelemiseksi on toteutettava vastaavat toimenpiteet kuin liitteen I lajeille (mm. Natura 2000 -alueiden perustaminen).
