Harmaahaikara

(sv: gråhäger, en: Grey Heron)

Ardea cinerea

Lepäilee matalassa vedessä yhdellä jalalla seisten. Talvisin maistelee sammakoita etelässä.

Tunnistaminen

Harmaahaikara on hyvin suuri harmaa lintu, jolla pitkä nokka ja kaula. Sen mustat ”kulmakarvat” kaartuvat takatöyhdöksi. Lentäessään harmaahaikara pitää usein kaulaansa mutkalla.  

Elintavat

Harmaahaikara syö kaloja ja sammakkoeläimiä. Se väijyy saalista rantavedessä seisten liikkumattomana.

Elinympäristö

Harmaahaikara suosii rauhallisia metsän reunustamia järviä, matalia merenlahtia ja kosteikkoja. Se pesii yksittäin tai usean kymmenen parin yhdyskunnissa. Lähimuuttaja.  

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Harmaahaikara hyötyy ilmaston lämpenemisestä. Se on levinnyt laajemmalle alueelle kohti pohjoista ja selviää paremmin leudommista talvista. Suomessa pesivien harmaahaikaroiden määrä on kasvanut. Muuttavat harmaahaikarat palaavat aikaisemmin keväällä.

Suojelu auttaa

Harmaahaikaraa on vainottu, koska sen ajateltiin pyydystävän ravinnokseen samoja kaloja, jotka ovat ihmisillekin tärkeää ravintoa. Suojelun ansiosta sen pesimäkanta on kasvanut.

Tiesitkö tämän?

Harmaahaikara on Suomen yleisin haikara. Sen siipien kärkiväli voi olla jopa kaksi metriä ja usein lentäessään sen suuri koko kiinnittää huomion.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

EU:n lintudirektiivin muuttolinnut

Suomessa säännöllisesti esiintyvät muuttavat lajit, joiden suojelemiseksi on toteutettava vastaavat toimenpiteet kuin liitteen I lajeille (mm. Natura 2000 -alueiden perustaminen).