-
Merikotka on siipiväliltään Suomen suurin lintu ja painavin petolintu.
-
Merikotka on vahvanokkainen petolintu. Se voi varastaa saaliin toiselta kotkalta.
Merikotka
(sv: havsörn, en: White-tailed Sea Eagle)
Haliaeetus albicilla
Ympäristömyrkkyjen vaivaama saariston huippupeto teki näyttävän paluun ja nousi uhanalaisesta elinvoimaiseksi. Onnistuneen luonnonsuojelun symboli, jota kutsutaan myös lentäväksi matoksi…
Tunnistaminen
Suomen suurin petolintu. Leveät siivet, vahva nokka, suuri pää ja lyhyt pyrstö. Aikuisella linnulla vaaleanruskea pää ja kaula sekä valkoinen pyrstö, nuoret linnut vaihtelevan tummanruskeita.
Elintavat
Tärkeintä ravintoa ovat vesilinnut ja kalat. Syö myös kuolleita eläimiä ja voi varastaa saaliin toiselta kotkalta.
Elinympäristö
Merikotka pesii meren saaristossa ja rannikkoalueilla, sekä suurien järvien ja tekoaltaiden äärellä. Se rakentaa suuren risupesän ja tarvitsee sitä varten riittävän jykeväoksaisen puun tai merimerkin. Ne merikotkat, jotka eivät pesi, liikkuvat myös muualla maassa ympäri vuoden. Lähimuuttaja, osa kannasta talvehtii.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Lajien vuorovaikutus
Merikotka on saariston luontainen huippupeto, joka saalistaa elääkseen monia eri vesilintulajeja. Yksi tärkeimmistä saalislajeista, haahka, runsastui huomattavasti 1990-luvulle asti, merikotkien määrien ollessa vähäiset. Merikotkien runsastuessa haahkat vähenivät ulkomeren saaristossa saalistuksen vuoksi, ja osa haahkoista myös siirtyi pesimään suojaisempiin paikkoihin saariston sisäosiin. Merikotkat syövät myös merimetsojen poikasia, jolloin merimetsoyhdyskunnat voivat vaihtaa pesimäpaikkaa saalistuksen välttämiseksi.
Ilmastonmuutos
Merikotka on hyötynyt ilmastonmuutoksesta. Leutojen talvien ansiosta erityisesti nuoremmat linnut selviävät paremmin talvista, ja siksi nuorten merikotkien määrä kasvaa.Runsaslukuiset nuoret, jotka eivät vielä pesi, ovat levittäytyneet uusille pesimäalueille sisämaahan.
Suojelu auttaa
Vainon ja ympäristömyrkkyjen vaivaama merikotka hävisi Itämereltä lähes sukupuuttoon1970-luvulla. Suojelutoimien ansiosta merikotka on nykyään elinvoimainen laji.
Suomessa pesi 1970-luvun alussa vain muutama merikotkapari, kun lajin suojelu aloitettiin WWF:n perustaessa Suomen merikotkatyöryhmän. Hyönteismyrkky DDT, joka on nykyään kielletty länsimaissa, rikastui näihin huippupetoihin. Tämän seurauksena munankuoret ohentuivat niin, että alkio kuivui tai hautoessa emon paino rikkoi munan. Kotkille alettiin järjestää talviruokintoja. Myrkyttömän ravinnon ansiosta pesinnät onnistuivat taas ja talviselviytyminen parani. Lisäksi kotkille rakennettiin tekopesiä. Lajin runsastuminen alkoi 1970-luvun lopulla, ja nyt pesiviä pareja on jo useita satoja. Suomessa elävien lintujen todellinen yksilömäärä on vielä tätäkin suurempi, sillä nuoria yksilöitä, jotka eivät vielä pesi, liikkuu niin saaristossa kuin sisämaassakin.
Tiesitkö tämän?
Merikotka on Suomen suurin lintu, kun katsotaan siipien kärkiväliä. Se voi olla jopa 2,4 metriä.Joku onkin luonnehtinut pitkä- ja leveäsiipistä merikotkaa lentäväksi matoksi. Merikotka on myös Suomen painavin petolintu, jotkut yksilöt voivat painaa jopa 7 kg. Merikotka on pitkäikäinen ja se saavuttaa lisääntymisiän vasta viiden vuoden ikäisenä. Sama pesä voi olla käytössä vuosia, joskus jopa kymmeniä vuosia, jolloin pesää käyttävät useammat kotkasukupolvet.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 VU - vaarantuneet
2010 VU - vaarantuneet
2000 VU - vaarantuneet
Säädökset
Suuret petolinnut (LSA 1997/160, 19 §)
Suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.
EU:n lintudirektiivin I-liite
Yhteisön tärkeinä pitämät, Suomessa esiintyvät lajit, joiden elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Toimilla varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella (mm. Natura 2000 -alueiden perustaminen).
CITES-sopimus, liite I
CITES-sopimus sääntelee uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa, eli näiden lajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden tuonti ja vienti on säänneltyä ja luvanvaraista. Sopimuksen I-liitteen lajien kansainvälinen kauppa on pääasiassa kielletty. Tietyissä tapauksissa näitä lajeja saa kuitenkin viedä ja tuoda kansainvälisten rajojen ylitse, jos kyseessä on ei-kaupallinen toiminta tai jos kyseessä on muu kuin luonnonvarainen yksilö.
EU-lainsäädäntö koskien CITES-sopimusta, liite A
A-liitteen eläinten ja kasvien (elävien ja kuolleiden yksilöiden, niiden osien ja niitä sisältävien tuotteiden) kuljetus (vienti ja tuonti) EU:n ulkorajojen ylitse vaatii aina CITES-luvat. Luonnonvaraisten yksilöiden kaupallinen vienti ja tuonti ei ole sallittua, mutta muihin tarkoituksiin on mahdollista saada lupa. Vankeudessa syntyneille ja kasvaneille eläimille sekä keinotekoisesti kasvatetuille kasveille on usein mahdollista saada luvat myös kaupalliseen vientiin ja tuontiin, samoin jos kyse on ns. vanhoista esineistä. EU:n ja sen jäsenmaiden (kuten Suomen) sisäisessä kaupassa käytetään A-liitteen lajeille EU-todistusta, jolla annetaan poikkeuslupa kaupalliselle toiminnalle. Myös A-liitteen eläimen elävän luonnosta peräisin olevan yksilön (tai yksilön, joka ei täytä määritelmää 'vankeudessa syntynyt ja kasvanut') siirtoon tarvitaan EU-todistus vaikka kyseessä olisikin ei-kaupallinen toiminta. EU:n (myös jäsenmaan) sisäisessä elävien A-liitteen eläinten siirrossa on aina pystyttävä osoittamaan laillinen hankinta ja laillinen toiminta, joko EU-todistuksella tai muilla asiakirjoilla.
VANHA Kiireellisesti suojeltavat lajit (SYKE 2010–2011)
Lajisuojelun kansallista toimintaohjelmaa varten valmisteltiin Suomen ympäristökeskuksessa vuosina 2010–2011 raportti lajisuojelun priorisoinnista. Raportin valmisteluun osallistuivat luonnonsuojeluhallinnon toimijat ja siinä hyödynnettiin mm. tuoreimman uhanalaisuuden arvioinnin tuloksia (Punainen kirja 2010). Eliöryhmäkohtaiset työryhmät arvioivat työtä varten lajien turvaamistarpeita ja -keinoja.
Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo
Lajiturva-hankkeen 2019–2021 tavoitteena oli lisätä lajiesiintymätiedon avulla sellaisten metsän- ja luonnonhoitoratkaisujen käyttöä, joilla turvataan uhanalaisten lajien esiintymiä ja populaatioita. Hankkeessa laadittiin lajiluettelo. Lajiluettelossa on mukana vuoden 2019uhanalaisuuden arvioinnissa uhanalaiseksi (CR,EN,VU) ja silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja lajeja.Lisäksi mukana on muutama lakisääteisesti suojeltu elinvoimainen (LC) laji.
VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)
Tämä on vanhentunut luettelo joka on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.
VANHA Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)
Tämä on vanhentunut luettelo. Luettelo on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.
-
Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.
Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina
-
Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.
Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
-
Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.
Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.
-
Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.
Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.
-
