Merimetso
(sv: storskarv, en: Great Cormorant)
Phalacrocorax carbo
Pesimäluodot ovat aavemaisia – mustat linnut istuvat kuolleiden puiden oksilla, mutta saaristoluonto kiittää paluumuuttajia!
Tunnistaminen
Merimetso on suuri musta lintu, jonka poskessa on valkoista. Sillä on pitkä kaula ja pyrstö ja koukkupäinen nokka. Merimetso on pelikaanien sukulainen.
Elintavat
Merimetso syö kaloja. Sen tärkeimpiä saalislajeja ovat särkikalat, kivinilkka, ahven ja kolmipiikki. Kokosukeltaja.
Elinympäristö
Merimetso pesii merensaariston luodoilla ja saarilla. Se pesii yhdyskunnissa, joissa jopa sadat parit rakentavat pesät vierekkäin. Lähimuuttaja.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Avainlaji
Merimetso vaikuttaa pesimäsaariensa luontoon. Jos saarella kasvaa puita, ne kuolevat ensimmäisenä merimetsojen ulosteen vuoksi. Silti vain harva kasvilaji häviää luodolta. Pesimäalueen reunoilla ja pesinnän jälkeen monet kukat puhkeavat kukkaan. Useat eri lintulajit pesivät merimetsoyhdyskuntien suojissa.
Lajien vuorovaikutus
Merimetsosta on tullut merikotkalle tärkeä saalislaji, eikä merimetsojen määrä enää lisäänny. Merikotkat saavat ne vaihtamaan useammin pesimäluotoa. On tutkittu juttu, että merimetsot eivät laajemmin vaikuta ravintokalojensa määriin.
Rehevöityminen
Merimetso on hyötynyt Itämeren rehevöitymisestä. Merimetsoilla on enemmän ruokaa, sillä särkikalat runsastuvat rehevissä vesistöissä.
Suojelu auttaa
Merimetso on runsastunut Suomessa huomattavasti, kun sitä ei enää vainota ja metsästetä. Merimetso hävisi Itämereltä lähes sadaksi vuodeksi, mutta palasi.
Tiesitkö tämän?
Merimetso on runsastunut nopeasti ja herättää ihmisissä ennakkoluuloja. Jotkut pelkäävät sen syövän ihmisten ruuaksi käyttämät kalat tai tappavan pesimäluodon elämän. Se on kuitenkin alkuperäisille asuinsijoilleen palannut laji, eikä aiheuta haittaa kalakannoille. Luotojenkin elämä alkaa kukoistaa linnut lähdettyä.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 NE - arvioimatta jätetyt
Säädökset
Ei säädöksiä.