Takaisin listaukseen

Kurki

(sv: trana, en: Common Crane)

Grus grus

Kurkiaurat palaavat keväisin taas ​​suurina, sillä talvehtimisalueilla ​​kurkea ei enää vainota. 

Tunnistaminen

Kurki on hyvin suuri, pitkäjalkainen ja pitkäkaulainen lintu. Sen ruumis on vaaleanharmaa, kaula ja pää mustavalkoinen. Kurjella on tuuhea ”puuhka” pyrstön päällä. Lennossa kurjen tunnistaa suorasta kaulasta.

Elintavat

Kurjelle kelpaa monenlainen ravinto. Se syö sammakoita, matelijoita, selkärangattomia eläimiä sekä siemeniä ja marjoja, joskus myös jyrsijöitä ja linnunpoikasia.

Elinympäristö

Kurki pesii yleensä soilla ja kosteikoilla, mutta nykyään jopa hakkuuaukeat kelpaavat. Lähimuuttaja.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Kurki on hyötynyt ilmastonmuutoksesta. Leudompien talvien ansiosta linnut selviävät paremmin talvista.

Suojelu auttaa

Kurkien määrä on kasvanut moninkertaiseksi. Suojelu on auttanut sitä Euroopassa, eikä sitä juuri metsästetä sen talvehtimisalueilla. Soiden ja kosteikkojen suojelu sekä ennallistaminen on auttanut kurkea.

Tiesitkö tämän?

Kurjet muuttavat yleensä aurinkoisella säällä ja myötätuulessa. Auramuodostelmassa lentäminen säästää voimia, sillä ilmanvastus on pienintä edellä lentävän linnun siiven takana.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

EU:n lintudirektiivin I-liite

Yhteisön tärkeinä pitämät, Suomessa esiintyvät lajit, joiden elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Toimilla varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella (mm. Natura 2000 -alueiden perustaminen).

CITES-sopimus, liite II

CITES-sopimus sääntelee uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa, eli näiden lajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden tuonti ja vienti on säännelty. Sopimuksen II-liitteen lajien kansainvälinen kauppa on sallittua, mutta vaatii vientiluvan vientimaasta.

EU-lainsäädäntö koskien CITES-sopimusta, liite A

A-liitteen eläinten ja kasvien (elävien ja kuolleiden yksilöiden, niiden osien ja niitä sisältävien tuotteiden) kuljetus (vienti ja tuonti) EU:n ulkorajojen ylitse vaatii aina CITES-luvat. Luonnonvaraisten yksilöiden kaupallinen vienti ja tuonti ei ole sallittua, mutta muihin tarkoituksiin on mahdollista saada lupa. Vankeudessa syntyneille ja kasvaneille eläimille sekä keinotekoisesti kasvatetuille kasveille on usein mahdollista saada luvat myös kaupalliseen vientiin ja tuontiin, samoin jos kyse on ns. vanhoista esineistä. EU:n ja sen jäsenmaiden (kuten Suomen) sisäisessä kaupassa käytetään A-liitteen lajeille EU-todistusta, jolla annetaan poikkeuslupa kaupalliselle toiminnalle. Myös A-liitteen eläimen elävän luonnosta peräisin olevan yksilön (tai yksilön, joka ei täytä määritelmää 'vankeudessa syntynyt ja kasvanut') siirtoon tarvitaan EU-todistus vaikka kyseessä olisikin ei-kaupallinen toiminta. EU:n (myös jäsenmaan) sisäisessä elävien A-liitteen eläinten siirrossa on aina pystyttävä osoittamaan laillinen hankinta ja laillinen toiminta, joko EU-todistuksella tai muilla asiakirjoilla.

  • Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

    Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

    Kartta keskellä kuvaa lajin nykytilannetta (vuosina 2010-23).

    Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

    Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

    Miten runsaudet on laskettu?
    Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

    Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.