Kuovi

(sv: storspov, en: Eurasian Curlew)

Numenius arquata

Hautova kuovi usein luottaa suojaväriinsä, mutta tarvittaessa harhauttaa pesää lähestyvää tunkeilijaa esittämällä siipirikkoa ja kulkemalla poispäin pesästä.

Tunnistaminen

Suomen suurin kahlaaja. Nokka hyvin pitkä, tyven jälkeen tasaisesti alaspäin käyrä. Naaraan nokka pidempi kuin koiraalla. Ruumis harmaanruskea ja pitkittäisviiruinen, lennossa erottuu alaselän valkea kiilamainen kuvio. 

Elintavat

Ravintona hyönteiset, äyriäiset, lierot ja muut selkärangattomat eläimet, mutta myös siemenet. Kuovi on kahlaaja, joten pesimäajan ulkopuolella se etsii ravintoa usein matalasta vedestä ja rannasta. 

Elinympäristö

Kuovi pesii avosoilla, niityillä ja viljelysalueilla. Kuovi munii neljä munaa huhti-toukokuussa, koiras ja naaras jakavat hautomisvastuun. Lähimuuttaja. 

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Kuovi on hyötynyt ilmastonmuutoksesta. Leudontuneiden talvien ansiosta isokuovin talviselviytyminen on parantunut. 

Maatalous

Kuovin pesimäkanta on pitkällä aikavälillä hitaasti taantunut. Taustalla ovat karjalaidunten väheneminen ja viljelytapojen muutokset. Riski siihen, että pesä tai poikaset jäävät peltotyökoneiden alle, on kasvanut. Isokuoveilla on vähemmän turvallisia pesäpaikkoja, jossa on riittävästi ruokaa. 

Suojelu auttaa

Kuoveja on metsästetty laajalti Länsi-Euroopan talvehtimisalueilla, erityisesti Ranskassa. Kansalaisjärjestöjen työn sekä kansainvälisen lainsäädännön ansiosta kuovin metsästys on kielletty ja lopulta loppunut monissa maissa. Ranskassa kuovien metsästys jatkuu edelleen. 

Tiesitkö tämän? 

Useimmilla lintulajeilla vanhemmat kasvattavat poikasensa yhdessä, ja naaraan hautoessa munia koiras ruokkii naarasta. Sen sijaan monilla kahlaajilla, kuten kuovilla, koiras ja naaras jakavat hautomisvastuun. Kuovinaaras lähtee koirasta aiemmin muuttomatkalle, ennen kuin poikaset ovat täysikasvuisia. Toisilla kahlaajilla naaras lähtee heti muninnan tai poikasten kuoriutumisen jälkeen kohti talvehtimisalueita, jolloin jälkikasvu jää kokonaan koiraan hoidettavaksi. 

Kahlaajien poikaset ovat pesäjättöisiä, eli ne lähtevät pesästä heti kuoriutumista seuraavana päivänä ja oppivat pian löytämään ruokansa itse. Silloin toinen vanhemmista riittää poikasten vahtimiseen. Lisäksi monet kahlaajat ovat pitkäikäisiä ja muuttavat pitkiä matkoja. Naaraskin selviää muuttomatkasta paremmin, kun se muninnasta vastaavana pääsee pesinnässä ja poikasten hoidossa helpommalla.  

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 NT - silmälläpidettävät

2015 NT - silmälläpidettävät

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.

Äänet: Stein Ø. Nilsen, XC367551. Paul Kelly, XC831270. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0