Suojelu auttaa

Suomi on sitoutunut turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. YK:n yleiskokouksessa Rio de Janeirossa 1993 laadittiin keskeisin maapallon elämän monimuotoisuutta turvaava sopimus, biodiversiteettisopimus. Sen on allekirjoittanut 197 osapuolta, mukaan lukien Suomi.

Lintujen suojelu

Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset ovat tärkeitä, kuten Euroopan unionin lintudirektiivi ja Suomen luonnonsuojelulaki. Olennaisia ovat myös tahot, jotka tuovat havainnot muutoksista linnustossa ja niiden elinympäristössä päättäjien tietoisuuteen. Tässä tarvitaan tutkijoiden, lintuharrastajien, luonnonsuojelijoiden, ympäristöliikkeiden sekä yksittäisten mielipidevaikuttajien ja kansalaisaktivistien toimintaa. Lisäksi julkisuus ja media nostavat ongelmia esille.

Monia nykyään rauhoitettuja lintuja on useita vuosikymmeniä sitten laajalti metsästetty. Rauhoituksen alettua ja metsästyksen loputtua lintulajin pesimäkanta kääntyy kasvuun ja levittäytyy luonnollisille elinympäristöille, mikäli sopivaa ympäristöä on suinkin tarjolla. Metsästyksen lopettamisen lisäksi suojelu auttaa säilyttämään sopivia pesimäympäristöjä ja suojelun avulla lajien ruokailumahdollisuuksia, esimerkiksi valkoselkätikkaa sekä maa- ja merikotkaa on suojeltu antamalla linnuille sopivaa talviravintoa.

Lintuharrastajat

Suomessa BirdLife Suomi seuraa jäsenyhdistyksineen erityisesti uhanalaisten ja harvalukuisten lajien tilaa ja toimii vähentyneiden lajien suojelutilanteen parantamiseksi.

Kuinka yksi kirja pelasti Suomen laulujoutsenet

Laulujoutsenen tapaus ja kannan elpyminen on niin hieno esimerkki siitä, kuinka kansalaisaktivismilla voi vaikuttaa. Yhden ihmisen aktiivinen toiminta toi lajin ahdingon ihmisten tietoisuuteen, muutti ihmisten asenteita ja ehkä pelasti kokonaisen lajin.

Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu on vaikuttava teos, joka johti äärimmäisen uhanalaisen lajin pelastumiseen Suomessa. Yrjö Kokon vuonna 1950 julkaisema kirja on ensimmäisiä luonnonsuojelukirjoja länsimaissa, joilla oli näin suuri vaikutus uhanalaisen lajin suojeluun.

Laulujoutsen lähes hävisi Suomesta metsästyksen ja munienkeruun vuoksi. 1940-luvun lopulla arvioitiin enää 15 paria pesivän maan pohjoisimmissa osissa. Vuosien ponnistelujen jälkeen keväällä 1950 eläinlääkäri ja luontokuvaaja Yrjö Kokko onnistui kuvaamaan oppaansa Sulo Rovan kanssa laulujoutsenparia Lapin syrjäisellä erämaalammella. Yrjö Kokon Laulujoutsen-kirjasta tuli myyntimenestys. Lintu rauhoitettiin Suomessa jo 1934, mutta vasta Kokon kirja onnistui muuttamaan ihmisten asenteet laulujoutsenen laitonta metsästystä vastaan. Pesimäkannan runsastuessa laulujoutsen on levittäytynyt takaisin luonnollisille elinalueilleen ja pesii nykyään koko maassa.

Pölyttäjien suojelu

Pölyttäjien suojelua on viime vuosina edistetty merkittävästi monilla kansainvälisillä politiikkatoimenpiteillä. Nämä ovat rantautuneet EU:n kautta osaksi myös Suomen ympäristöpolitiikkaa. EU:n vuonna 2018 antama pölyttäjäaloite velvoitti jäsenmaita vahvistamaan pölyttäjien suojelua toiminnassaan. Tämän seurauksena Suomessakin laadittiin vuonna 2022 kansallinen pölyttäjästrategia, jossa linjattiin tavoitteita ja toimenpiteitä pölyttäjiä tilan parantamiseksi maassamme. Strategialta puuttuu kuitenkin sekä rahoitus että velvoittavuus, joten sen vaikuttavuus voi jäädä vähäiseksi. Ratkaisevaa on se, missä määrin yritykset, yhteisöt ja kansalaiset tarttuvat vapaaehtoisiin toimiin. Tässä tarvitaan tutkijoiden, hyönteisharrastajien, ympäristöliikkeen ja yksittäisten mielipidevaikuttajien toimintaa. Lisäksi julkisuus ja media nostavat ongelmia esille.

Pölyttäjien suojelulla on maassamme hyvät lähtökohdat, sillä etenkin perhoslajiston tila tunnetaan seurantojen kautta varsin hyvin. Säännöllisesti toistetut uhanalaisuusarviot ovat tuottaneet hyvän kuvan muiden pölyttäjäryhmien uhanalaisuuden tasosta. Uhanalaisten lajien elinympäristötarpeet sekä lajien esiintymät tunnetaan varsin hyvin, joten suojelutoimet on mahdollista kohdistaa tehokkaasti.

Monet uhanalaisista pölyttäjälajeista on rauhoitettu, mikä suojaa niitä hyönteisharrastajien keräilyltä. Uhanalaisten sekä EU:n luontodirektiiviin sisältyvien lajien esiintymät otetaan myös huomioon erilaisten rakentamishankkeiden yhteydessä. Yksittäisille pölyttäjälajeille on harvemmin perustettu omia suojelualueita, mutta niiden elinympäristöjä sisältyy lukuisiin suojelualueisiin sekä metsä-, suo- että tunturiympäristöissä.

Maatalousalueilla pölyttäjien tärkeimpiä elinympäristöjä ovat niityt ja luonnonlaitumet, joita ylläpidetään CAP-tukijärjestelmään sisältyvien hoitosopimusten tuella. Esimerkiksi uhanalainen pikkuapollo on hyötynyt tästä toimenpiteestä suuresti. Maataloudessa on käytössä myös monia muita tavanomaisia pölyttäjiä hyödyttäviä tukitoimia, joilla ylläpidetään erilaisia pitkäikäisiä nurmia, reunavyöhykkeitä sekä kylvettyjä niitty- ja maisemapeltoja.

Hyönteisharrastajat

Suomessa on muutamia tuhansia hyönteisharrastajia, joista useimmat ovat keskittyneet lähinnä yöperhosiin. Hyönteisharrastus painottui aiemmin oman näytekokoelman keräämiseen, mutta nykyisen sen rinnalle ja sijalle on noussut enenevässä määrin valokuvaus. Suomen Perhostutkijain Seura (SPS) on hyönteisalan laajin yhdistys, joka on kerännyt jäseniä myös muiden lajiryhmien parista. Lisäksi joissakin maakunnissa toimii omia alueellisia yhdistyksiään. SPS osallistuu merkittävällä roolilla sekä hyönteisiä koskevien uhanalaisuusarviointien että lajiseurantojen toteutukseen.