Takaisin listaukseen

Sinitiainen

(sv: blåmes, en: Eurasian Blue Tit)

Cyanistes caeruleus

Pieni mutta pippurinen sinitiainen löytää talviruokinnalle ja pesii myös linnunpöntöissä. 

Tunnistaminen

Sinitiaisen tunnistaa helposti: sen vatsa on keltainen, selkä vihertävä, pyrstö ja siivet siniset, pää sinivalkoinen. Kooltaan sinitiainen on talitiaista pienempi. 

Elintavat

Sinitiaisella on laaja ruokavalio. Poikaset tarvitsevat tuoretta hyönteisravintoa, mutta talvisin sinitiaisille kelpaavat myös monenlaiset siemenet. Talvisin sinitiaiset käyvät ahkerasti linturuokinnoilla.

Elinympäristö

Sinitiainen pesii lehti- ja sekametsissä, pihoissa ja puistoissa. Se on kolopesijä ja tarvitsee pesäpaikakseen valmiin luonnonkolon tai linnunpöntön. Osittaismuuttaja. Suuri osa sinitiaisista talvehtii Suomessa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Sinitiaisen pesimäkanta Suomessa on yli kymmenkertaistunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Sinitiainen on hyötynyt ilmastonmuutoksesta, talvien leudontuminen on vähentänyt talvikuolleisuutta ja auttanut kannankasvua. 

Metsätalous 

Metsätalous heikentää sinitiaisen pesimämahdollisuuksia. Tehokkaan metsien käsittelyn takia talousmetsissä on paljon vähemmän lahopuuta ja luonnonkoloja, eli vähemmän tiaisille sopivia pesäkoloja. 

Ruokinta 

Ihminen on edesauttanut sinitiaisen runsastumista talviruokinnalla. Ruokintojen ansiosta talvehtivat yksilöt selviävät talvesta paremmin ja pystyvät aloittamaan pesinnät hyvässä kunnossa. 

Pöntötys 

Sinitiainen on hyötynyt ihmisten rakentamista linnunpöntöistä. Sopivia pesäpaikkoja on pöntötyksen ansiosta tarjolla enemmän, usein lähempänä ihmisasutusta ja talviruokintoja. Sinitiaisen pesimätiheydet ovat moninkertaiset omakotitaloalueilla, jossa on pönttöjä, verrattuna talousmetsään.

Tiesitkö tämän?

Pienestä koostaan huolimatta sinitiainen on ärhäkkä lintu, joka pitää ruokintapaikalla puolensa talitiaisia ja pikkuvarpusia vastaan. Myös lintujen rengastajat saavat tuntea sinitiaisen tarmokkaat nokaniskut kynsinauhoissaan.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.

  • Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

    Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

    Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

    Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

    Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

    Miten runsaudet on laskettu?
    Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

    Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.