Takaisin listaukseen

Sinitiainen

(sv: blåmes, en: Eurasian Blue Tit)

Cyanistes caeruleus

Pieni mutta pippurinen sinitiainen löytää talviruokinnalle ja pesii myös linnunpöntöissä. 

Tunnistaminen

Helposti tunnistettava: vatsapuoli keltainen, selkä vihertävä, pyrstö ja siivet siniset, pää sinivalkoinen. Kooltaan sinitiainen on talitiaista pienempi. 

Elintavat

Sinitiaisella on laaja ruokavalio. Poikaset tarvitsevat tuoretta hyönteisravintoa, talvella sinitiaisille kelpaavat myös järviruo’on sekä pujon siemenet. Talvisin sinitiaiset hyödyntävät linturuokintojen antimia. 

Elinympäristö

Sinitiainen pesii lehti- ja sekametsissä, pihoissa ja puistoissa. Se on kolopesijä ja tarvitsee pesäpaikakseen valmiin luonnonkolon tai linnunpöntön. Osittaismuuttaja. Osa kannasta muuttaa etelämmäksi, kuten Ruotsiin, mutta huomattava osa kannasta talvehtii Suomessa. 

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Sinitiaisen pesimäkanta Suomessa on yli kymmenkertaistunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Sinitiainen on hyötynyt ilmastonmuutoksesta, talvien leudontuminen on vähentänyt talvikuolleisuutta ja auttanut kannankasvua. 

Metsätalous 

Metsätalous heikentää sinitiaisen pesimämahdollisuuksia. Tehokkaan metsien käsittelyn takia talousmetsissä on paljon vähemmän lahopuuta ja luonnonkoloja, eli vähemmän tiaisille sopivia pesäkoloja. 

Ruokinta 

Ihminen on edesauttanut sinitiaisen runsastumista talviruokinnalla. Ruokintojen ansiosta talvehtivat yksilöt selviävät talvesta paremmin ja pystyvät aloittamaan pesinnät hyvässä kunnossa. 

Pöntötys 

Sinitiainen on hyötynyt ihmisten rakentamista linnunpöntöistä. Sopivia pesäpaikkoja on pöntötyksen ansiosta tarjolla enemmän, usein lähempänä ihmisasutusta ja talviruokintoja. Sinitiaisen pesimätiheydet ovat moninkertaiset omakotitaloalueilla, jossa on pönttöjä, verrattuna talousmetsään.

Tiesitkö tämän?

Pienestä koostaan huolimatta sinitiainen on ärhäkkä lintu, joka pitää ruokintapaikalla puolensa talitiaisia ja pikkuvarpusia vastaan. Myös lintujen rengastajat saavat tuntea sinitiaisen tarmokkaat nokaniskut kynsinauhoissaan.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.

  • Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

    Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

    Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

    Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

    Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

    Miten runsaudet on laskettu?
    Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

    Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.

  • Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

    Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.

  • Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

    Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.

    rvoina.

  • Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.

    Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.

  • Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.

    Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.

Äänet: Paul Driver, XC811689. Accessible at www.xeno-canto.org/811689. Olivier SWIFT, XC726251. Accessible at www.xeno-canto.org/726251. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0