-
harjusinisiipi – Pseudophilotes vicrama
Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
harjusinisiipi – Pseudophilotes vicrama
Malinen, Pekka, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
-
harjusinisiipi – Pseudophilotes vicrama
Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
harjusinisiipi – Pseudophilotes vicrama
Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
harjusinisiipi – Pseudophilotes vicrama
Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
harjusinisiipi (alalaji schiffermuelleri) – Pseudophilotes vicrama schiffermuelleri
Pvm 070524, GR, Crete, Rodopos
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
harjusinisiipi (alalaji schiffermuelleri) – Pseudophilotes vicrama schiffermuelleri
Pvm 070524, GR, Crete, Rodopos
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
harjusinisiipi (alalaji schiffermuelleri) – Pseudophilotes vicrama schiffermuelleri
Pvm 070524, GR, Crete, Rodopos
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Harjusinisiipi
(sv: åsblåvinge)
Pseudophilotes vicrama
Tämän uhanalaisen sinisiiven voit nähdä vain Säkylänharjulla. Muurahaiset suojelevat sokerilientä tarjoavia toukkia pedoilta.
Tunnistaminen
Melko vaikea erottaa muista sinisiivistä, etenkin samaan aikaan ja samassa elinympäristössä yleisenä lentävästä kangassinisiivestä. Sekaantumisen mahdollisuutta vähentää kuitenkin se, että harjusinisiipeä esiintyy maassamme vain Säkylänharjulla Säkylässä.
Koiraan siivet yltäkirkkaan siniset, naaraan mustanruskeat mutta tyvellä on usein hieman sinistä sävyä. Siipiä reunustavat ripset ovat musta-valkeatäpläiset, kunkangassinisiivellä ne ovat tasaisen valkeat. Siivet alta sinertävän harmaat, mustatäpläiset. Takasiipien alapintaa reunustavassa täplärivissä on mukana oranssit laikut – ei kuitenkaan sinistä väriä, kuten kangassinisiivellä.
Elintavat
Lentoaika
Laji lentää yleensä runsaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Ensimmäisiä yksilöitä havaitaan toukokuun lopulla ja viimeiset heinäkuun alkupuolella.
Ravintokasvit
Toukat käyttävät ravintonaan vain kangasajuruohoa.
Elinympäristö
Harjusinisiipi on hyvin vaatelias avointen harjualueiden laji. Sitä esiintyy vain karuilla, paisteisilla ja avoimilla harjurinteillä sekä näiden läheisyydessä olevissa hylätyissä hiekkakuopissa, joilla esiintyy lajin toukkien ravintokasvia kangasajuruohoa.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Metsätalous
Harjusinisiiven uhanalaisuuden taustalla on viimekädessä laajamittainen metsätalous. Aiemmin vajaatuottoisina sivuutetut karut harjumetsät on nykyisin valjastettu tehokkaasti metsätalouden puuntuotantoon. Vähemmässä määrin harjuelinympäristöjä on tuhoutunut myös soranoton seurauksena.
Suojelu auttaa
Harjusinisiipi on ollut jo pitkään rauhoitettu laji. Rauhoitus tarkoitettiin suojaksi ennen kaikkea perhosten keräilyä vastaan, ja siinä onkin onnistuttu.
Harjusinisiiven ainoa esiintymisalue Säkylänharjun varuskunta-alueella on maamme laajin avointen harjumaastojen keskittymä, jolla esiintyy paljon muutakin vaateliasta kasvi- ja hyönteislajistoa. Alueella on siksi tehty 1990-luvulta lähtien laajamittaisia elinympäristöjen kunnostustoimia. Säkylänharju on myös määritelty Natura 2000 -suojelualueeksi, jonka maankäytöstä ja hoitotoimista vastaa Metsähallitus. Tärkein tae alueen harjuelinympäristöjen avoimena säilymiselle on kuitenkin viereisen Säkylänvaruskunnan säännöllinen harjoitustoiminta. Raskaiden ajoneuvojen liikkuminen sekä kranaatit ja niiden sytyttämät maastopalot ylläpitävät samalla harjusinisiivenkin hyvinvointia.
Lajien vuorovaikutus
Harjusinisiiven toukat elävät kiinteässä vuorovaikutuksessa muurahaisten kanssa. Niille on kehittynyt kaksi erillistä elintä, joiden avulla ne houkuttelevat muurahaisia luokseen sekä tarjoavat niille sokerilientä. Tämän houkuttelun tarkoituksena on saada muurahaiset suojelemaan toukkia mahdollisia petohyönteisiä vastaan. Maailmalta tunnetaan monia muitakin sinisiipislajeja, joille on kehittynyt vastaavaa yhteistoimintaa muurahaisten kanssa.
Erikoistunut laji
Harjusinisiiven toukat käyttävät ravintonaan vain kangasajuruohoa, joka on vaateliaana harjukasvina nykyisin huomattavan harvinainen. Kangasajuruohoselviää melko pitkään myös sulkeutuneissa harjumänniköissä, mutta perhoselle kelpaavat vain avomaalla esiintyvät ja kukkivat versot. Lisäksi harjusinisiipinaaras munii pääsääntöisesti vain paljaalla hiekkamaalla kasvaville versoille. Perhoselle sopivia lisääntymisalueita on siten hyvin rajallisesti tarjolla.
Uhanalaisuus
Laji on katsottu 2000-luvun kaikissa arvioinneissa äärimmäisen uhanalaiseksi. Sillä on maassamme enää yksi esiintymä Säkylässä Säkylänharjun varuskunta-alueella. Lajilla on hyvin suuri riski kadota meiltä kokonaan. Lajia esiintyy kuitenkin laajoilla alueilla mm. Venäjällä ja Kaukoidässä, joten sen tila ei ole globaalisti uhattuna.
Tiesitkö tämän?
Harjusinisiipeä on yritetty siirtää kahdesti uusille sopiviksi arvioiduille esiintymisalueille, 1990-luvulla Etelä-Karjalaan ja vuonna 2015 Etelä-Hämeeseen. Kummatkin siirtoistutukset kuitenkin epäonnistuivat. Molemmissa tapauksissa uusi perhoskanta sinnitteli muutaman vuoden, mutta hupeni sitten asteittain nollaan. Siirtoistutukset ovat lajisuojelussa yksi viimeisimmistä apukeinoista, mutta perhosilla ne ikävä kyllä pääsääntöisesti epäonnistuvat.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 CR - äärimmäisen uhanalaiset
2010 CR - äärimmäisen uhanalaiset
2000 CR - äärimmäisen uhanalaiset
Säädökset
Uhanalaiset lajit (LSA 2023/1066, liite 6)
Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.
Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 2023/1066, liite 6)
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen luonnonsuojelulain 75 §:ssä tarkoitettu uhanalainen eliölaji, jonka riski hävitä luonnosta on vähintään hyvin korkea. Erityisesti suojeltavaksi eliölajiksi voidaan säätää myös sellainen uhanalainen eliölaji, jolla on hyvin vähän esiintymispaikkoja ja niiden säilyminen on uhattuna.
Koko maassa rauhoitetut eläinlajit (LSA 2023/1066, liite 1)
Luonnonsuojelulain (2023/9) 69 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säädellä koko maassa rauhoitetuksi eläinlajit, joidensäilyminen käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi.
Metsäisten suojelualueiden konnektiviteetti – SUMI-hankkeessa 2020 laadittu metsälajiluettelo
Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo
Lajiturva-hankkeen 2019–2021 tavoitteena oli lisätä lajiesiintymätiedon avulla sellaisten metsän- ja luonnonhoitoratkaisujen käyttöä, joilla turvataan uhanalaisten lajien esiintymiä ja populaatioita. Hankkeessa laadittiin lajiluettelo. Lajiluettelossa on mukana vuoden 2019uhanalaisuuden arvioinnissa uhanalaiseksi (CR,EN,VU) ja silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja lajeja.Lisäksi mukana on muutama lakisääteisesti suojeltu elinvoimainen (LC) laji.
Metsänkäyttöilmoitusten automaattimenettelyssä käytettävä lajiluettelo (MKI-OHKE 2023)
ELY-keskusten yhteisessä Metsänkäyttöilmoitus-OHKE-hankkeessa 2023 laadittu lajiluettelo. Luettelossa on listattu lajit, joiden luonnonsuojelulain mukaista suojelua valvotaan Suomen metsäkeskuksen ja ELY-keskusten välisellä automaattisella metsänkäyttöilmoitusmenettelyllä. Listalla ei ole lajeja, joille on olemassa lajikohtainen erillismenettely, kuten liito-orava. Lista perustuu Lajiturva-hankkeen tuottamaan lajilistaan (Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo), mutta siitä on poistettu silmälläpidettävät lajit sekä sellaisia lintu- ja riistaeläinlajeja, joiden luonnonsuojelulain mukaisen suojelun valvonta ei tällä hetkellä ole mahdollista automaattisella menettelyllä.
VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)
Tämä on vanhentunut luettelo joka on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.
VANHA Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)
Tämä on vanhentunut luettelo. Luettelo on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.