Yleislaji

Yleislaji eli generalisti on laji, joka on joustava elinympäristönsä tai ravintonsa suhteen. Se pystyy elämään monenlaisissa elinympäristöissä ja hyödyntämään erilaisia ravinnonlähteitä. Elinympäristön tai eliöyhteisön muutokset eivät kovin herkästi vaikuta yleislajiin.

Yleislajin vastakohta on spesialisti, eli erikoistunut laji, joka on hyvin valikoiva ja tiukka elinympäristönsä tai ravintonsa suhteen. Niitä se hyödyntää tehokkaasti ja siksi erikoistuminen on sen valtti.

Esimerkkejä pölyttäjistä

Yleislajilla tarkoitetaan pölyttäjien kohdalla lajia, joka on joustava joko elinympäristönsä tai ravintokasviensa suhteen. Se pystyy elämään monenlaisissa elinympäristöissä tai hyödyntämään erilaisia ravinnonlähteitä. Tämän ansiosta elinympäristön tai eliöyhteisön muutokset eivät kovin herkästi vaikuta yleislajiin. Yleislaji kestää siten paremmin erilaisia häiriöitä, kuten ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia elinympäristössään. 

Mesipistiäisten ja useimpien muiden pölyttäjien kohdalla ravinnonlähteellä tarkoitetaan erilaisia kukkakasveja, joilta aikuiset keräävät mettä, siitepölyä tai molempia. Perhosilla sen sijaan kriittisin ravinnonlähde on toukkien syömä ravintokasvi. Joidenkin perhoslajien toukat syövät monia erilaisia kasvilajeja, toiset taas ovat erikoistuneet jopa vain yhteen kasvilajiin. 

Useimmat kimalaislajit ovat elinympäristönsä suhteen joustavia, eli niitä tavataan yleisinä monenlaisissa elinympäristöissä. Kimalaiset menestyvät muita pölyttäjiä paremmin myös kaupungeissa. Tämä johtuu siitä, että kimalaiset ruokailevat hyvinkin monenlaisilla puutarha- ja luonnonkukilla. Niiden tarvitsemia pesäpaikkoja eli maankoloja, risukasoja tai myyränpesiä on myös yleensä riittävästi tarjolla. 

Kimalaislajien välillä on erikoistumista sen suhteen, onko lajin imukärsä lyhyt, keskipitkä vai pitkä. Lyhytkärsäiset lajit kuten kartanokimalainen voivat ruokailla vain matalakukkaisilla kasveilla. Lyhytkärsäiset lajit käyttävät usein laajasti monenlaisia ravintokasveja, eli ovat tässä suhteessa yleislajeja. Tarhakimalainen ja muut pitkäkärsäiset lajit puolestaan ovat erikoistuneempia suosimaan syväkukkaisia mesikasveja, kuten apiloita. 

Päiväperhosista esimerkiksi kangasperhonen on yleislaji, joka esiintyy monenlaisissa metsäympäristöissä ja käyttää toukkana ravinnokseen erilaisia varpuja ja ruohokasveja. Lauhahiipijä puolestaan on yleinen kaikenlaisilla avoimilla ruohomailla, ja sen toukat syövät monia heinäkasveja. Useimmat perhoslajit ruokailevat aikuisina joustavasti monenlaisilla mesikasvilajeilla. 

Perhosissa on myös lajeja, jotka esiintyvät yleisinä monenlaisissa elinympäristöissä, mutta käyttävät toukkana ravinnokseen vain yhtä kasvilajia. Joskus tämä kasaji sattuu olemaan huomattavan yleinen, kuten nokkosperhosen ravintokasvi nokkonen. Laji voi siis olla samaan aikaan sekä yleinen että erikoistunut, vaikka erikoistumista pidetäänkin usein harvinaisille lajeille tyypillisenä piirteenä. 

Yleislajin vastakohta on erikoistunut laji, joka on hyvin valikoiva joko elinympäristönsä tai ravintonsa suhteen.