Metsätalous
Suomi on Euroopan metsäisin maa – Suomen maapinta-alasta kolme neljäsosaa on metsän peitossa. Suurin osa metsistämme on talouskäytössä, luonnontilaisista metsistä on vain rippeet jäljellä. Itse metsä ei hoitoa kaipaa ja luonnontilaisissa metsissä elääkin kaikkein monimuotoisin lajisto. Koska yli 90 % metsämaasta on puuntuotannossa, on talousmetsien käsittelyllä iso vaikutus Suomen metsälajistoon.
Talousmetsiä on viimeisten 70 vuoden ajan käsitelty pääasiassa avohakkuisiin päättyvin menetelmin. Avohakkuussa lähes kaikki metsän puut kaadetaan kerralla. Sotien jälkeen Suomi vaurastui metsien avulla, mutta tehokkaiden ja yksipuolisten metsänkäsittelytapojen vuoksi metsämme ovat yksipuolistuneet, metsälajien elinolot heikentyneet ja vesistöjen laatu huonontunut.
2000-luvulla talousmetsissä on alettu tehdä yhä enemmän myös luonnonhoitoa, joka tarkoittaa erilaisia metsäluonon tilaa parantavia toimenpiteitä. Tällön esimerkiksi hakkuuaukealle jätetään säästöpuita pystyyn, jotta kehittyvään nuoreen metsään syntyy myös järeitä lahopuita. Lisäksi hakkuissa jätetään usein parin metrin korkeudelta katkaistuja tekopökkelöitä lahopuun määrän lisäämiseksi. Nämä muutokset ovat luonnon kannalta tervetulleita.
Linnut ja metsätalous
Linnut tarvitsevat monipuolisia ja yhtenäisiä metsäalueita. Talousmetsien käsittelyllä on iso vaikutus linnustoon.
Suomessa on pitkään vallinnut avohakkuuseen johtava metsän käsittelytapa. Avohakattu metsäalue ei sovellu pitkään aikaan vanhemmasta metsästä riippuvaisille lajeille. Esimerkiksi hömötiainen tarvitsee elääkseen varttuneempaa metsää ja kuukkeli myös laajoja metsäalueita – molemmat lajit ovat vähentyneet voimakkaasti metsätalouden vuoksi.
Jopa hyvin runsailla metsälajeilla, kuten peippo ja talitiainen, pesimätiheydet kasvavat puuston korkeuden mukaan. Metsätalous heikentää talitiaisen pesimämahdollisuuksia, tehokkaan käsittelyn takia metsissä on paljon vähemmän lahopuuta ja luonnonkoloja, eli vähemmän tiaisille sopivia pesimäpaikkoja.
Kun avohakkuita tehdään useita samalla alueella, se johtaa vanhemman metsän pirstoutumiseen, jolloin sopivat elinympäristöt sijaitsevat entistä kauempana toisistaan. Tämä heikentää lajin liikkumista alueelta toiselle turvallisesti sekä voi pidentää ruokailumatkoja ja siten vähentää yksilöiden pesintämenestystä tai hengissäsäilymistä (esimerkiksi kuukkelilla ja hömötiaisella). Kuukkeli ei lähde ylittämään suurempia aukeita. Jotta kuukkeli voisi elää myös talousmetsissä, olisi sen reviirin keskiosa, vanha naavainen kuusimetsä, jätettävä kokonaan käsittelemättä.
Vastaavasti hömötiaisella talvinen hengissäsäilyminen on sitä korkeampaa mitä enemmän sen talvireviirillä on varttuneempaa metsää. Varttuneempaa metsää suosivien lajien elinolojen parantamiseksi onkin ehdotettu metsänkäsittelytavaksi jatkuvan kasvatuksen metsätaloutta, jossa ei hakkuissa poistetaan vain osa puista ja alue pysyy siten jatkuvasti metsäpeitteisenä.
Metsänkäsittelytapojen monipuolistaminen turvaisi paremmin elinympäristöjä vanhemman metsän lajeille ja auttaisi linnustoa selviämään talousmetsissä. Talousmetsien lisäksi tulisi olla myös täysin käsittelemättömiä metsiä, ja elinympäristölaikkujen koko sekä kytkeytyneisyys tulisi huomioida.
Pölyttäjät ja metsätalous
Metsätaloudesta on metsien pölyttäjille sekä hyötyä että haittaa. Avohakkuilla esiintyy usein runsasta ja monipuolista kukkakasvillisuutta, mikä tekee niistä hyviä elinympäristöjä kimalaisille ja monille muille yleisille pölyttäjille. Avohakkuiden reunamat ja metsäteiden varret ovat myös pölyttäjille mieluisia elinympäristöjä. Toisaalta pölyttäjissä on paljon erikoistuneita lajeja, jotka tarvitsevat esimerkiksi lahopuuta tai avoimia paahdeympäristöjä. Talousmetsissä näitä ei juuri esiinny. Talousmetsistä myös poistetaan ei-kaupalliset lehtipuulajit, jotka tarjoavat monille pölyttäjille ravintoa tai pesäpaikkoja. Yksipuolinen viljelty kuusi- tai mäntymetsä on pölyttäjille karu elinympäristö.
Tärkeimpien metsämarjojemme mustikan ja puolukan sato riippuu täysin hyönteispölytyksen onnistumisesta. Niiden tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kimalaiset, jotka ruokailevat mieluusti myös avohakkuilla runsaana esiintyvän vadelman kukilla. Pensas– ja peltokimalainen ovat yleisiä monenlaisissa metsissä, samoin mantukimalainen lähilajeineen.
Päiväperhosia esiintyy metsissä selvästi niukemmin kuin maatalousalueilla. Kangasperhonen on kuitenkin keväisin runsas kaikenlaisissa kangasmetsissä. Myös toukkana paatsamaa syövät sitruunaperhonen ja paatsamasinisiipi ovat metsissä yleisiä, mutta harvalukuisempia. Syyskesän marjaretkillä metsänokiperhosta näkee runsaasti, mutta lähinnä parittomina vuosina – lajin toukkien kehitys on nimittäin kaksivuotinen.
Avohakattu metsäalue ei sovellu pitkään aikaan vanhasta metsästä riippuvaisille lajeille. Päiväperhosissa tällaisia lajeja on vain muutamia, mutta täpläpapurikkoa tavataan lähinnä kosteissa, iäkkäissä korpikuusikoissa. Harjumetsien aukkoisilla paisterinteillä puolestaan elää harjusinisiipi, jota esiintyy maassamme enää armeijan harjoitusalueella Säkylänharjulla. Siellä kranaatit ja taisteluajoneuvot ylläpitävät perhosen ja sen toukkien ainoan ravintokasvin kangasajuruohon vaatimaa avoimuutta.
Monet metsien erakkomehiläiset tarvitsevat lisääntymiseen lahopuustoa, sillä ne käyttävät pesäpaikkanaan kovakuoriaisten kuolleeseen puuhun kaivamia käytäviä. Monien muiden lahopuusta riippuvaisten lajien tavoin näiden joukossa on lukuisia uhanalaisia lajeja. Jotkin erakkomehiläislajit puolestaan pesivät paljaaseen hiekkaan kaivamiinsa maakoloihin. Monet näistä lajeista ovat harjusinisiiven tavoin kärsineet siitä, että puoliavoimet harjumetsät on nykyisin valjastettu täystiheiksi talousmetsiksi.
Talousmetsissä pölyttäjiä voi parhaiten auttaa säilyttämällä puustossa runsaasti erilajisia lehtipuita – etenkin raitaa ja muita pajuja, jotka ovat keväisin tärkeitä mesikasveja. Pajuja voi suosia myös jättämällä vesistöjen rannoille hakkaamattomia suojavyöhykkeitä. Lahopuuston lisääminen auttaa puunkoloissa pesiviä erakkomehiläisiä. Monia uhanalaisia lajeja voi auttaa esimerkiksi kulottamalla tai harjujen paahderinteitä raivaamalla. Lisätietoja aiheesta Pölymetsä-hankkeen sivuilta.
