Järripeippokoiraalla on musta pää, myös naaraalla on oranssi rinta.

Kuva Mike Pennington CC BY-SA 2.0
Järripeippo on pohjoinen laji ja Etelä-Suomessa harvalukuinen.

Ómar Runólfsson, Brambling – Fringilla montifringilla – Fjallafinka. Creative Commons BY-NC-SA-2.0
Järripeipponaaraalla on harmaa pää ja oranssi siipijuova

Kuva: Satu Hiekko CC BY-NC-ND 4.0
Järripeippokoiraan pään mustat höyhenet ovat kuluneet.

Kuva Martin Mecnarowski CC BY-SA 3.0

Järripeippo

(sv: bergfink, en: Brambling)

Fringilla montifringilla

Pohjoisen oranssirintainen siemensyöjä on aivan viime aikoina käynyt harvinaisemmaksi.

Tunnistaminen

Varpusta hieman pienempi, yleisväriltään oranssia ja ruskeaa. Molemmilla sukupuolilla rinta ja hartiat oranssit, alaselkä ja vatsa valkoinen ja kyljet mustapilkkuiset. Koiraalla kokonaan musta pää ja valkoiset siipijuovat, naaraalla harmaa pää ja oranssi siipijuova.

Elintavat

Kesällä ravintona selkärangattomat eläimet, talvella etelämpänä Euroopassa pyökin siemenet tärkeitä.

Elinympäristö

Järripeippo suosii havumetsiä, pohjoisessa myös mäntymetsiä ja tunturikoivikkoa. Pesii Pohjois-Suomessa, yhtenäinen levinneisyysalue alkaa Oulun ja Kainuun seudulta, Etelä-Suomessa harvalukuinen. Lähimuuttaja, yksittäisiä lintuja talvehtii Suomessa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Ilmaston lämpeneminen on tärkein tekijä järripeipon vähenemiselle eteläisessä Suomessa, jossa laji on taantunut voimakkaasti. Pohjoisena lajina ilmastonmuutos työntää lajin levinneisyysaluetta kohti pohjoista. Lisäksi järripeipon kevätmuutto on aikaistunut.

Metsätalous

Järripeippo on taantunut pitkällä aikavälillä koko Suomessa. Järripeippo välttelee hakkuuaukeita, joten liian voimakas metsätalous voi vähentää lajin pesimäkantaa.

Tiesitkö tämän?

Linnut joutuvat uusimaan höyhenasuaan ja sulkiaan säännöllisin väliajoin. Tätä kutsutaan sulkasadoksi. Sekä sulkasato että höyhenten kuluminen voivat vaikuttaa lintujen ulkonäköön merkittävästi. Loppukesän sulkasadossa järripeippokoiraiden musta pää on oranssin suomukuvioinen. Keväällä linnun pää taas on kokomusta, koska pään höyhenten ruskeat reunat kuluvat syksyn ja talven aikana. Keväinen väritys johtuu siis höyhenten kulumisesta, ei sulkasadosta.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

2019 NT - silmälläpidettävät

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa

Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

Miten runsaudet on laskettu?
Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.

Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.

Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.
Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.

Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.

Äänet: Lars Edenius, XC366436. Lars Edenius, XC743861. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0