-
Merimetso on suuri musta lintu, joka pesii merellä saaristossa.
-
Merimetso vaikuttaa pesimäsaariensa luontoon. Vaikka puut kuolevat, kasvillisuus runsastuu ja elämä kukoistaa lopulta lintujen siirtyessä pesimään muualle.
-
Merimetso on kokosukeltaja. Se kalastaa särkikaloja, ahvenia, kivinilkkoja ja kolmipiikkejä.
Merimetso
(sv: storskarv, en: Great Cormorant)
Phalacrocorax carbo
Pesimäluodot ovat aavemaisia – mustat linnut istuvat kuolleiden puiden oksilla, mutta saaristoluonto kiittää paluumuuttajia!
Tunnistaminen
Suuri, mustanpuhuva, pitkäkaulainen ja pitkäpyrstöinen pelikaanien sukulainen. Juhlapukuisen linnun poskessa on vaihtelevasti valkoista, nuorilla linnuilla on vaaleat vatsat.
Elintavat
Ravintona kalat.Tärkeimpiä saalislajeja ovat särkikalat, kivinilkka, ahven ja kolmipiikki. Kokosukeltaja.
Elinympäristö
Merimetso pesii merensaariston luodoilla ja saarilla. Se pesii yhdyskunnissa, joissa muutamat kymmenet tai useat sadat parit rakentavat pesät vieretysten. Lähimuuttaja.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Avainlaji
Merimetso vaikuttaa pesimäsaariensa luontoon. Jos saarella kasvaa puita, ne kuolevat ensimmäisenä merimetsojen voimakkaan emäksisen ulosteen vuoksi. Heti tiheän pesimäalueen ulkopuolella viihtyvät typpilannoituksesta hyötyvät kasvit. Vain harva kasvilaji häviää merimetsoluodolta. Monet loppukesän kasvit kukkivat näyttävästi merimetsoluodoilla pesimäkauden jälkeen.
Monet eri lintulajit pesivät merimetsoyhdyskunnissa. Lokkien, tiirojen ja sorsien määriin metrimetso ei ole vaikuttanut, sen sijaan ruokkilintujen määrät, kuten uhanalaisen etelänkiislan määrät ovat runsastuneet merimetsoluodoilla.
Lajien vuorovaikutus
Merimetsosta on tullut merikotkalle tärkeä saalislaji. Merikotkan saalistuksen takia merimetsojen pesimäkannan kasvu on pysähtynyt, lisäksi merimetsoyhdyskunnat vaihtavat herkemmin pesimäpaikkaa. Sen sijaan merimetsolla ei ole havaittu olevan laaja-alaisia vaikutuksia kalakantoihin.
Rehevöityminen
Merimetso on hyötynyt Itämeren rehevöitymisestä. Särkikalat runsastuvat rehevöityneissä vesistöissä, jolloin merimetsoille sopivan ravinnon määrä on runsastunut.
Suojelu auttaa
Merimetson pesimäkanta Suomessa on runsastunut huomattavasti muutaman vuosikymmenen aikana. Voimistuneen vainon takia merimetso hävisi Itämereltä 1900-luvun alussa. Pitkän tauon jälkeen laji palasi Itämerelle ja viimeiseksi Suomen rannikolle, kun ensimmäinen pesivä pari havaittiin vuonna 1996. Kesällä 2016 pesiviä pareja oli rannikollamme jo 25 000, eivätkä pesämäärät ole siitä enää nousseet. Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji, eikä se kuulu EU:n metsästettävien lajien listalle.
Tiesitkö tämän?
Nopeasti runsastunut, kalaa syövä ja maisemaa muokkaava lintu aiheuttaa helposti ennakkoluuloja ja konflikteja. Merimetso on osa Itämeren alkuperäislajistoa ja pesinyt Suomessakin todennäköisesti 1700-luvulla. Virheellisesti merimetsoa pidetäänkin joskus ihmisen levittämänä vieraslajina, vaikka se on alkuperäisille asuinsijoilleen palannut laji.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 NE - arvioimatta jätetyt
Säädökset
Ei säädöksiä.
-
Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.
Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
-
Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.
Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
-
Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.
Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.
-
Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.
Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.
-
