Kontukimalaisen ansiosta sinulla on tomaattia leivällä ja mansikka kakun päällä! Lajia käytetään yleisesti pölyttäjänä kasvihuoneissa. Katso tarkkaan niin näet kuningattaren erityisen kaulanauhan (alla tietoa Parasitellus-petopunkista).

Kuva Valter Jacinto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Kontukimalaisen tapaa usein puutarhan sato- ja koristekasveilta. Se on vieraslaji, yleinen pihapiireissä ja leviää yhä uusiin elinympäristöihin.

Linkki kuvaan CC0 1.0 Yleismaailmallinen
Kontukimalaisella on kaksi keltaista vyötä molemmin puolin mustaa vyötärönseutua ja takaruumiin kärki on valkoinen. Kuvassa koiras.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Kuningattaret (kuvassa) lähtevät liikkeelle aikaisin keväällä, heti lumien sulettua.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0

Kontukimalainen

(sv: mörk jordhumla, en: Buff-tailed bumblebee)

Bombus terrestris

Kasvihuoneissa puurtava pölyttäjä ja ihmisen tuoma vieraslaji, joka yleistyy nopeasti ja leviää yhä uusille alueille.

Tunnistaminen

Kontukimalainen on keltamusta. Sillä on kaksi keltaista vyötä molemmin puolin mustaa vyötärönseutua ja takaruumiin kärki on valkoinen. Sitä on hyvin vaikea erottaa väritykseltään saman kaltaisista lähilajeista, etenkin hyvin yleisestä mantukimalaisesta.

Kontukimalainen kuuluu mantukimalaisen kaltaisiin lajeihin. Niitä käsitellään usein ryhmänä, sillä lajeja on vaikea erottaa toisistaan. Kontukimalaiskuningattaret ovat tunnistettavissa ulkoisista tuntomerkeistä, työläiset ja koiraat yleensä varmuudella vain DNA-menetelmillä.

Kuten mantukimalaisella, kuningattaren mustan keskiruumiin etureunassa on keltainen vyö. Kontukimalaisella se on yleensä tummemman keltainen – mutta voi joskus puuttua kokonaan. Kuningattaren vyötärö on molemmin puolin musta, eli myös takaruumiin ensimmäinen selkäkilpi on musta. Takaruumiin seuraava selkäkilpi on keltainen, yleensä tummemman sävyinen kuin mantukimalaisella. Keltaisen vyön takana on mustaa ja takaruumiin kärki onvalkoinen. Kuningattaret ovat joskus huomattavan suuria, jopa 25 mm pitkiä. Työläinenon kuningattaren värinen, mutta koiras keltaisempi ja erotuksena mantukimalaisen koiraaseen sen naamakarvat ovat mustat.

Elintavat

Lentoaika Aikainen laji. Kuningattaret lähtevät liikkeelle heti lumien sulettua. Työläisiä alkaa kuoriutua kesäkuun puolivälistä alkaen, koiraita ja uusia kuningattaria heinäkuussa.

Ravintokasvit Ruokailee hyvin laajalla valikoimalla erilaisia kukkakasveja. Käyttää piha- ja koristekasvien ohella mieluusti myös monia erilaisia satokasveja, minkä takia lajia käytetään laajalti puutarhakasvien pölytyksessä.

Elinympäristö

Vieraslaji. Lajia esiintyy yleisenä ja runsaana etenkin Etelä-Suomen kaupunkiseuduilla, sekä taajamissa että pihapiireissä. Nykyisin se on levinnyt laajalti jo muihinkin elinympäristöihin, etenkin maatalousalueille. Tekee pesänsä vanhoihin myyrän- tai hiirenpesiin. Pesät voivat olla suuria ja niissä voi elää jopa useita satoja työläisiä.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Kontukimalainen on osoittautunut maailmanlaajuisesti hyvin sopeutuvaiseksi ja vahvaksi yleislajiksi, joka selviää monenlaisissa elinympäristöissä ja erilaisissa ilmasto-oloissa. Samalla se on meillä ja monilla muilla alueilla vieraslaji, josta on aiheutunut myös haittaa muille pölyttäjille. Suomessakin kontukimalaista tavataan nykyisin jo hyvin laajalti, eniten ihmisvaikutteisissa elinympäristöissä ja vähemmän luonnonympäristöissä, kuten laajoilla metsäalueilla.

Lajien vuorovaikutus

Kontukimalainen on haitallinen ihmisen toimesta levinnyt vieraslaji, joka on levitessään aiheuttanut vahinkoa luonnontilaisille pölyttäjälajeille eri puolilla maailmaa.

Kontukimalainen on kookas ja aggressiivinen kimalaislaji, minkä vuoksi se kilpailee tehokkaasti ravinnosta ja pesäpaikoista muiden kimalaislajien kanssa. Tämän resurssikilpailun seurauksena joissain maissa on havaittu kontukimalaisen syrjäyttäneen kotoperäisiä kimalaislajeja jopa sukupuuttoon asti. Suomessa ei kuitenkaan ole saatu viitteitä siitä, että voimakkaasti yleistynyt kontukimalainen olisi aiheuttanut haittaa muille kimalaislajeillemme.

Kontukimalaista on tarkoituksella siirretty maatalouden pölyttäjäksi, mutta joskus se lienee kulkeutunut myös vahingossa uusille alueille. Ulkomailta kaupallisesti tuotuihin kimalaispesiin sisältyy myös merkittäviä hygieniariskejä, sillä niiden on osoitettu levittävän uusia tauteja ja loisia luonnonvaraisiin pölyttäjiin. Tämän vuoksi maassamme selvitetään parhaillaan kotimaisten kimalaislajiemme tarhaamista kaupalliseen käyttöön, samoin kuin kotimaisen tarhamehiläisen käyttöä kasvihuoneissa.

Ilmastonmuutos

Kontukimalainen on Suomessa eteläinen vieraslaji, joka lienee hyötynyt ilmastonmuutoksesta. Aiemmin lajin talvehtiminen täällä ei luultavasti onnistunut. Nykyisen menestyksen taustalla voi silti olla myös perinnöllistä sopeutumista aiempaa ankarampiin sääoloihin, kuten on epäilty esimerkiksi neitoperhosen kohdalla.

Maatalous

Kontukimalaista käytetään maassamme yleisesti kasvihuoneissa mm. tomaattien ja mansikoiden pölyttämiseen. Tässä käytettävät kimalaispesät on kasvatettu kaupallisesti Keski-Euroopassa, mistä niitä voi kuka tahansa tilata vapaasti verkossa suoraan kotiin toimitettuina. Pesiä tuodaan vuosittain puutarhoille yli 10 000 kappaletta. Ulkomaantuontia pyritään jatkossa korvaamaan kotimaisella pesätuotannolla. Kontukimalaisen kaupallinen maahantuonti on kokonaan kielletty monissa maissa, kuten Norjassa.

Tiesitkö tämän?

Suomessa kontukimalainen havaittiin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1993, minkä jälkeen laji on nopeasti levittäytynyt valtaosaan maatamme ja on etenkin kaupunkiseuduilla jo jopa yleisin kimalaislaji. Ei ole varmuutta siitä, onko maamme kanta saanut alkunsa puutarhoilta karanneista kuningattarista vai luontaisesti Virosta tai Ruotsista vaeltaneista yksilöistä.