Alku- ja loppukesän karttaperhoset ovat eri sukupolvea aivan eri näköiset. Tämän näköisiä oranssin ja ruskean kirjavia karttaperhosia tapaa touko-kesäkuussa.

Kuva (14.6.2002) J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
1.sukupolvi, yläpuolelta kuvattuna. Kerätty Vantaalta 4.5.2009.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Siipien alapinnat ovat hyvä lajituntomerkki. Alapinnat ovat alku- ja loppukesän karttaperhosilla samanlaiset

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Heinä-elokuussa lentävät kerttaperhoset ovat siipien yläpinnoiltaan mustia.

Kuva (16.7.2019) J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Karttaperhosen munia nokkosella.

Kuva Lasse Aho, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Toukkia nokkosen lehdellä. Karttaperhosen toukka syö ainoastaan nokkosta.

Kuva Lasse Aho, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Toukille maistuu nokkonen.

Kuva Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Karttaperhonen talvehtii kotelona. Aiemmin laji ei pystynyt talvehtimaan meillä.

Kuva Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Karttaperhonen lienee saanut nimensä siipien alapinnoilta, joiden kuviointi muistuttaa karttaa.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Karttaperhonen

(sv: kartfjäril)

Araschnia levana

Löydätkö siiven alapinnalta kartan? Huomaatko pelto- ja metsätilkkujen välissä risteilevät tiet ja joet?

Tunnistaminen

Alku- ja loppukesän karttaperhoset ovat eri sukupolvea ja siiven yläpinnoiltaan aivan eri näköiset. Siipien alapinnat ovat molemmilla samanlaiset ja hyvä lajituntomerkki. Alapinnat muistuttavat karttaa, kun risteilevät vaaleat viivat pilkkovat ruskean kirjavaa pohjaväriä.

Touko-kesäkuussa: ensimmäisen eli ”ruskean” sukupolven yksilöt muistuttavat yleisväritykseltään nokkosperhosta. Siipien yläpuolet ovat pohjaväriltään oranssit, ruskealaikkuiset ja tyveltään tummanruskeat. Etusiipien etureunalla on vaaleita täpliä.

Heinä-elokuussa: toisen eli ”mustan” sukupolven yksilöt ovat yläpinnoiltaan pääasiassa mustia (kuluneena pohjaväri muuttuu ruskeaksi). Yläpintojen keskellä kulkee leveä, katkeileva valkea poikkivyö.

Elinympäristö

Karttaperhonen viihtyy parhaiten rehevien metsien suojaisilla reunamilla, myös pihapiireissä. Tärkeintä on, että alueella kasvaa toukkien ainoaa ravintokasvia nokkosta. Välttelee laajempia avoimia alueita kuten peltoja, toisin kuin sukulaislajinsa nokkos- ja neitoperhonen.

Elintavat

Lentoaika Lajilla on kaksi sukupolvea. Ensimmäinen ruskea sukupolvi lentää toukokuun puolivälistä juhannukseen, toinen musta sukupolvi on lennossa heinä-elokuun ajan.

Ravintokasvit Toukat syövät yksinomaan nokkosta. Aikuiset perhoset ruokailevat monenlaisilla mesikasveilla, kuten ohdakkeilla ja apiloilla.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Karttaperhonen on eteläinen laji ja hyötynyt ilmaston lämpenemisestä. Aina 2000-luvun alkuun asti laji esiintyi Suomessa vain pienellä alueella itärajan tuntumassa, eikä se pystynyt talvehtimaan maassamme. Sitten tapahtui muutos ja alkoi karttaperhosen voittokulku. Laji sopeutui talvehtimaan täällä, mikä on seurausta sekä sen perimän muutoksista että ilmaston lämpenemisestä.

Erikoistunut laji

Karttaperhosen toukka syö ainoastaan nokkosta.

Tiesitkö tämän?

2000-luvulla karttaperhonen on laajentanut levinneisyyttään maassamme lähes joka vuonna. Lajilla on kaksi leviämisreittiä: Itä-Suomessa itärajaa seuraillen kohti pohjoista ja etelässä länteen päin. Laji puuttuu enää eteläiseltä Pohjanmaalta ja pohjoisimmasta Lapista. Nopeasta leviämisestä huolimatta lajin vuotuiset kannanmuutokset ovat olleet suuria.