Takaisin listaukseen

Järripeippo

(sv: bergfink, en: Brambling)

Fringilla montifringilla

Pohjoisen oranssirintainen siemensyöjä on aivan viime aikoina käynyt harvinaisemmaksi.

Tunnistaminen

Järripeippo on varpusta hieman pienempi. Yleisväriltään se on oranssi ja ruskea. Järripeippokoiraalla on kokonaan musta pää ja valkoiset siipijuovat, naaraalla pää on harmaa ja siipijuova oranssi. Molemmilla sukupuolilla rinta ja hartiat ovat oranssit, alaselkä ja vatsa valkoinen ja kyljet mustapilkkuiset.

Elintavat

Järripeippo syö selkärangattomia eläimiä, talvisin etelämpänä Euroopassa pyökin siemenet ovat tärkeää ravintoa.

Elinympäristö

Järripeippo viihtyy havumetsissä, mutta myös tunturikoivikossa. Se pesii Pohjois-Suomessa, Etelä-Suomessa se on harvalukuinen. Lähimuuttaja, yksittäisiä järripeippoja talvehtii Suomessa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Ilmaston lämpeneminen on tärkein tekijä järripeipon vähenemiselle eteläisessä Suomessa, jossa laji on taantunut voimakkaasti. Pohjoisena lajina ilmastonmuutos työntää lajin levinneisyysaluetta kohti pohjoista. Lisäksi järripeipon kevätmuutto on aikaistunut.

Metsätalous

Järripeippo on taantunut pitkällä aikavälillä koko Suomessa. Järripeippo välttelee hakkuuaukeita, joten liian voimakas metsätalous voi vähentää lajin pesimäkantaa.

Tiesitkö tämän?

Linnut joutuvat uusimaan höyhenasuaan ja sulkiaan säännöllisin väliajoin. Tätä kutsutaan sulkasadoksi. Sekä sulkasato että höyhenten kuluminen voivat vaikuttaa lintujen ulkonäköön merkittävästi. Loppukesän sulkasadossa järripeippokoiraiden musta pää on oranssin suomukuvioinen. Keväällä linnun pää taas on kokomusta, koska pään höyhenten ruskeat reunat kuluvat syksyn ja talven aikana. Keväinen väritys johtuu siis höyhenten kulumisesta, ei sulkasadosta.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 NT - silmälläpidettävät

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo

Lajiturva-hankkeen 2019–2021 tavoitteena oli lisätä lajiesiintymätiedon avulla sellaisten metsän- ja luonnonhoitoratkaisujen käyttöä, joilla turvataan uhanalaisten lajien esiintymiä ja populaatioita. Hankkeessa laadittiin lajiluettelo. Lajiluettelossa on mukana vuoden 2019 uhanalaisuuden arvioinnissa uhanalaiseksi (CR,EN,VU) ja silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja lajeja. Lisäksi mukana on muutama lakisääteisesti suojeltu elinvoimainen (LC) laji.

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

  • Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

    Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

    Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

    Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

    Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

    Miten runsaudet on laskettu?
    Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

    Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.