Soiden käsittely
Noin kolmannes Suomen maa-alasta on suota tai turvepohjaisia metsiä. Tästä alasta noin puolet on ojitettu metsätalouskäyttöön, noin 3 % muokattu peltomaaksi ja vajaa prosentti otettu turvetuotantoon. Valtaosa luonnontilaisista soistamme sijaitsee Pohjois-Suomessa, kun taas Etelä-Suomessa niitä on jäljellä enää niukasti.
Soiden ojitus ja turpeenotto ovat heikentäneet Suomen luontoa merkittävästi. Ojitettu suo kuivuu ja sen tilalle kasvaa metsää, jolloin suon koko kasvillisuus ja eliölajisto muuttuu. Avointa ja märkää elinympäristöä vaativat lajit katoavat, ja korvautuvat hitaasti puustoisten turvemaiden lajistolla. Ojitettuja soita voidaan ennallistaa tukkimalla ojat ja poistamalla kehittynyttä puustoa. Lajiston elpyminen ennallistetuilla soilla on kuitenkin hidasta.
Linnut ja suot
Suoalueiden ojitus sekä turpeenotto on heikentänyt Suomen suolinnustoa merkittävästi. Ojittamalla suo kuivuu ja suon tilalle kasvaa metsää, jolloin suon koko kasvillisuus ja hyönteiseliöstö muuttuu johtaen suolintujen kaikkoamiseen. Ojituksen vaikutus näkyy hyvin pitkään, eivätkä suot palaudu entiselleen ilman ennallistamista. Yli puolet suoympäristöä vaativista lintulajeista on Suomessa uhanalaisia.
Pölyttäjät ja suot
Suot ovat tyypillisesti karuja, sammalten ja sarojen vallitsemia elinympäristöjä, joilla esiintyy niukasti kukkivaa kasvillisuutta. Tämän vuoksi soilla esiintyy varsin vähän pölyttäjälajeja. Monet näistä lajeista ovat kuitenkin erikoistuneet juuri suoympäristöön, eikä niitä tavata missään muualla. Soiden vähentyessä niiden omaleimainen pölyttäjälajisto on taantunut suuresti, kuten lukuiset muutkin soilla esiintyvät lajit.
Soilla pölytystä tekevät etupäässä kärpäset, jotka ovat esimerkiksi lakan tärkeimpiä pölyttäjiä. Mesipistiäisiä soilla on niukasti, päiväperhosia hieman enemmän. Edelleen kohtalaisen yleisiä suoperhosia ovat suokeltaperhonen ja rämehopeatäplä. Ne suosivat puustoisia rämeitä ja selviävät varsin pitkään myös ojitetuilla soilla. Sen sijaan esimerkiksi voimakkaasti harvinaistuneet rahka- ja muurainhopeatäplä ovat huomattavasti herkempiä, ja katoavat suolta nopeasti ojituksen jälkeen.
Soiden päiväperhosilla on kuitenkin toivoa, sillä ennallistetuilla soilla niiden kantojen on havaittu toipuvan varsin hyvin.
