Takaisin listaukseen

Pajusirkku

(sv: sävsparv, en: Common Reed Bunting)

Emberiza schoeniclus

Kosteiden pajukoiden vaatimaton pikkulintu, jonka elinalaa soiden kuivatus on kutistanut.

Tunnistaminen

Keltasirkkua pienempi, ruskeankirjava ja pitkittäisviiruinen pikkulintu. Koiraalla mustavalkea pää: pää ja leukalappu mustat, poski ja kaulahuivi valkoiset. Naaras ruskeansävyinen, eroaa keltasirkusta selän ja pään voimakkaampien kuvioiden perusteella.

Elintavat

Kesällä ravintona selkärangattomat eläimet, pesimäajan ulkopuolella siemenet ja kasvinosat.

Elinympäristö

Pajusirkku suosii erilaisten kosteikkojen, kuten järvien, lampien, joenvarsien ja soiden rantapensaikoita ja ruovikoita. Lähimuuttaja, hyvin pieni osa talvehtii Suomessa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Soiden käsittely

Valtaosa Suomen pajusirkuista pesii soiden reunoilla pensaikkoisilla alueilla. Soiden ojittaminen kuivattaa ympäristöä ja johtaa siihen, että kosteat pensaikot muuttuvat metsiksi. Tämä vähentää pajusirkulle sopivaa elinympäristöä. Vuosikymmeniä sitten kaivetut ojat ja uudelleen perkaukset kuivattavat soita edelleen monin paikoin. Suomessa soita ojitettiin erityisen voimakkaasti 1960-70-luvuilla, jotta suot saatiin kasvamaan metsää.

Tiesitkö tämän?

Suomen sirkuilla ei hyvin mene! Pajusirkun kanta on pudonnut puoleen noin 40 vuodessa. Kultasirkku on jo kadonnut maastamme, ja peltosirkun kanta on pienentynyt olemattomiin (alle 5 % jäljellä). Lapinsirkun ja vähälukuisen pikkusirkun kannat taantuvat. Pohjansirkun kanta on heilahdellut. Keltasirkkukin on taantunut, mutta on selvästi runsain sirkkumme.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 VU - vaarantuneet

2015 VU - vaarantuneet

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2021/521)

Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.

  • Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

    Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

    Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

    Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

    Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

    Miten runsaudet on laskettu?
    Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

    Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.

  • Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

    Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.

  • Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

    Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.

  • Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.

    Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.

  • Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.

    Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.

Äänet: Stanislas Wroza, XC464095. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0