Karttaperhonen

(sv: kartfjäril)

Araschnia levana

Löydätkö siiven alapinnalta kartan? Huomaatko pelto- ja metsätilkkujen välissä risteilevät tiet ja joet?

Tunnistaminen

Alku- ja loppukesän karttaperhoset ovat eri sukupolvea ja siiven yläpinnoiltaan aivan eri näköiset. Siipien alapinnat ovat molemmilla samanlaiset ja hyvä lajituntomerkki. Alapinnat muistuttavat karttaa, kun risteilevät vaaleat viivat pilkkovat ruskean kirjavaa pohjaväriä.

Touko-kesäkuussa: ensimmäisen eli ”ruskean” sukupolven yksilöt muistuttavat yleisväritykseltään nokkosperhosta. Siipien yläpuolet ovat pohjaväriltään oranssit, ruskealaikkuiset ja tyveltään tummanruskeat. Etusiipien etureunalla on vaaleita täpliä.

Heinä-elokuussa: toisen eli ”mustan” sukupolven yksilöt ovat yläpinnoiltaan pääasiassa mustia (kuluneena pohjaväri muuttuu ruskeaksi). Yläpintojen keskellä kulkee leveä, katkeileva valkea poikkivyö.

Elinympäristö

Karttaperhonen viihtyy parhaiten rehevien metsien suojaisilla reunamilla, myös pihapiireissä. Tärkeintä on, että alueella kasvaa toukkien ainoaa ravintokasvia nokkosta. Välttelee laajempia avoimia alueita kuten peltoja, toisin kuin sukulaislajinsa nokkos- ja neitoperhonen.

Elintavat

Lentoaika Lajilla on kaksi sukupolvea. Ensimmäinen ruskea sukupolvi lentää toukokuun puolivälistä juhannukseen, toinen musta sukupolvi on lennossa heinä-elokuun ajan.

Ravintokasvit Toukat syövät yksinomaan nokkosta. Aikuiset perhoset ruokailevat monenlaisilla mesikasveilla, kuten ohdakkeilla ja apiloilla.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Karttaperhonen on eteläinen laji ja hyötynyt ilmaston lämpenemisestä. Aina 2000-luvun alkuun asti laji esiintyi Suomessa vain pienellä alueella itärajan tuntumassa, eikä se pystynyt talvehtimaan maassamme. Sitten tapahtui muutos ja alkoi karttaperhosen voittokulku. Laji sopeutui talvehtimaan täällä, mikä on seurausta sekä sen perimän muutoksista että ilmaston lämpenemisestä.

Erikoistunut laji

Karttaperhosen toukka syö ainoastaan nokkosta.

Tiesitkö tämän?

2000-luvulla karttaperhonen on laajentanut levinneisyyttään maassamme lähes joka vuonna. Lajilla on kaksi leviämisreittiä: Itä-Suomessa itärajaa seuraillen kohti pohjoista ja etelässä länteen päin. Laji puuttuu enää eteläiseltä Pohjanmaalta ja pohjoisimmasta Lapista. Nopeasta leviämisestä huolimatta lajin vuotuiset kannanmuutokset ovat olleet suuria.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.

Vuorovaikutussuhteet

Isonokkonen

(-+) kasvi-kasvinsyöjä

Nokkonen on karttaperhosen toukkien ravintokasvi.

Puna-apila

(++) mutualismi eli yhteistoiminta

Pölyttäjähyönteinen saa kasvin kukasta mettä ja samalla pölyttää kasvin.

Valkoapila

(++) mutualismi eli yhteistoiminta

Pölyttäjähyönteinen saa kasvin kukasta mettä ja samalla pölyttää kasvin.

Huopaohdake

(++) mutualismi eli yhteistoiminta

Pölyttäjähyönteinen saa kasvin kukasta mettä ja samalla pölyttää kasvin.

Pelto-ohdake

(++) mutualismi eli yhteistoiminta

Pölyttäjähyönteinen saa kasvin kukasta mettä ja samalla pölyttää kasvin.