Takaisin listaukseen

  • tummaverkkoperhonen – Melitaea diamina

    Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • tummaverkkoperhonen – Melitaea diamina

    Malinen, Pekka, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0

  • tummaverkkoperhonen – Melitaea diamina

    Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • tummaverkkoperhonen – Melitaea diamina

    Jusa Saralehto, Creative Commons Vapaa 4.0

  • tummaverkkoperhonen – Melitaea diamina

    Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • tummaverkkoperhonen – Melitaea diamina

    J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • tummaverkkoperhonen – Melitaea diamina

    J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • tummaverkkoperhonen – Melitaea diamina

    J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Tummaverkkoperhonen

(sv: sotnätfjäril)

Melitaea diamina

Kun kosteita rantalaitumia ei juuri enää ole, on tummaverkkoperhonen vaarassa hävitä.

Tunnistaminen

Tummaverkkoperhonen on hyvin tumma, koiraat voivat vaikuttaa jopa mustilta. Melko vaikea erottaa samaanaikaan ja usein samoilla paikoillakin lentävästä ratamoverkkoperhosesta (Melitaeaathalia), joka on varsin yleinen. Tummaverkkoperhonen on kuitenkin nimensä mukaisesti yläpinnoiltaan keskimäärin selvästi tummempi. Varmimmin tunnistettavissa takasiipien alapinnan reunojen värityksestä, joka kuitenkin vaatii yleensä yksilön kiinniottamista. 

Elintavat

Lentoaika

Laji lentää yleensä runsaimmillaan juhannuksen tienoilla, kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkupuolelle asti. 

Ravintokasvit

Toukat käyttävät ravintonaan vain lehtovirmajuurta.

Elinympäristö

Tummaverkkoperhosta esiintyy nykyään yleisimmin veden vaivaamilla hylätyillä pelloilla, voimajohtoaukeilla ja avohakkuilla, joilla esiintyy sen toukkien ravintokasvia lehtovirmajuurta. Aiemmin lajin tärkeimpiä elinympäristöjä olivat kosteat rantalaitumet, joita on enää niukasti jäljellä.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Maatalous

Tummaverkkoperhosen alkuperäisiä elinympäristöjä maassamme ovat olleet veden vaivaamat, tulvivat puronvarsiluhdat ja vesistöjen rantaniityt. Tällaisia alueita käytettiin aiemmin tyypillisesti karjanlaitumina, mikä piti ne vapaina puustosta ja perhosen kannalta riittävän avoimina. Nykyään rantaniittyjen laidunnuksesta on heikon kannattavuuden takia lähes tyystin luovuttu. Näitä elinympäristöjä pyritään silti nykyisin kunnostamaan ja ylläpitämään maatalouden ympäristösopimusten rahoituksella.

Suojelu auttaa

Uhanalaisen tummaverkkoperhosen elinympäristöjä on hoidettu ja suojeltu ehkä enemmän kuin minkään muun päiväperhoslajimme. Laji on saanut tärkeimmällä esiintymisalueellaan Pirkanmaalla paljon näkyvyyttä mediassa. Tämän ansiosta alueen kunnat, kansalaisjärjestöt ja ELY-keskus ovat tehneet paljon sen suojelun eteen. Lajin tilanne Pirkanmaalla onkin pysynyt kohtalaisen hyvänä. Muualla maassamme tummaverkkoperhosta esiintyy vain Satakunnassa Kristiinankaupungin ympäristössä. Siellä lajin tilanne tunnetaan heikommin, ja suojelutoimia on tehty vähemmän.

Uhanalaisuus

Laji on katsottu 2000-luvun kaikissa arvioinneissa erittäin uhanalaiseksi. Sitä esiintyy maassamme huomattavan rajallisella alueella, ja tunnettujen esiintymien tila on pääsääntöisesti heikkenevä. Tummaverkkoperhosta esiintyy kuitenkin melko yleisenä eri puolilla Eurooppaa.

Erikoistunut laji

Tummaverkkoperhosen toukat käyttävät ravintonaan vainlehtovirmajuurta, joka on melko paikoittaisena esiintyvä kosteiden niittyjen ja lehtometsien kasvi. Lehtovirmajuuri myös häviää helposti kilpailussa kookkaille heinille tai mesiangervolle, vaikka niitty pidettäisiinkin raivaamalla avoimena puustosta. Perhosen elinympäristöjen turvaaminen on siten melko vaikeaa.

Tiesitkö tämän? 

Tummaverkkoperhonen oli aiemmin Pirkanmaan alueellisen ympäristökeskuksen tunnuslaji. Nykyisinkin se näkee usein Tampereen kaupungin tuottamassa ympäristöviestinnässä.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Eliöryhmät

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 EN - erittäin uhanalaiset

2010 EN - erittäin uhanalaiset

2000 EN - erittäin uhanalaiset

Säädökset

Uhanalaiset lajit (LSA 2023/1066, liite 6)

Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.

Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 2023/1066, liite 6)

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen luonnonsuojelulain 75 §:ssä tarkoitettu uhanalainen eliölaji, jonka riski hävitä luonnosta on vähintään hyvin korkea. Erityisesti suojeltavaksi eliölajiksi voidaan säätää myös sellainen uhanalainen eliölaji, jolla on hyvin vähän esiintymispaikkoja ja niiden säilyminen on uhattuna.

Koko maassa rauhoitetut eläinlajit (LSA 2023/1066, liite 1)

Luonnonsuojelulain (2023/9) 69 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säädellä koko maassa rauhoitetuksi eläinlajit, joidensäilyminen käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi.

Kiireellisesti suojeltavat lajit (SYKE 2020)

Lajisuojelun alueellisen suunnittelun priorisoimiseksi ympäristöhallinnon vastuulla olevista uhanalaisista lajeista on valittu pikaisimpia suojelutoimia vaativat lajit omalle listalle ns. kiireellisesti suojeltaviksi lajeiksi. Lista päivitettiin vuonna 2020. Valinnan ovat tehneet ympäristöhallinnon apuna toimivien eliötyöryhmien lajiasiantuntijat Suomen ympäristökeskuksen koordinoimana.

VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)

Tämä on vanhentunut luettelo joka on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.

VANHA Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)

Tämä on vanhentunut luettelo. Luettelo on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.