Suokeltaperhosten siipien alapinnat ovat kellanvalkeat. Siivenkärkiä reunustavat ripset ovat pääosin vaaleanpunaiset.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Suokeltaperhonen on voimakas lentäjä ja sitä voi ajoittain tavata kaukanakin suoalueista.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Suokeltaperhonen on keskikesän laji, joka on runsaimmillaan kesä-heinäkuun taitteessa.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Suokeltaperhoskoiraiden siipien yläpinnat ovat pohjaväriltään vaaleankeltaiset, naaraalla lähes valkeat. Sekä etu- että takasiipien yläpinnat ovat kärjistään leveästi mustanruskeat.

Kuva Heikki Tabell, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Suokeltaperhonen

(sv: svavelgul höfjäril)

Colias palaeno

Tämä suolla elävä keltainen perhonen on voimakas lentäjä ja pitkien matkojen vaeltaja.

Miltä näyttää?

Suokeltaperhonen on kookas ja vaaleankeltainen perhonen. Siivenkärkiä reunustavat punertavat ripset. Koiras on yläpuolelta vaaleankeltainen ja naaras lähes valkoinen. Molemmilla siipien kärjet ovat leveästi tummanruskeat.

Missä elää?

Suokeltaperhonen on nimensä mukaisesti suolaji. Se elää pääasiassa luonnontilaisten soiden rämereunoilla, joissa kasvaa vähän puita. Laji ei viihdy avoimilla nevoilla eikä tiheissä metsissä. Voimakkaana lentäjänä se voi kuitenkin joskus vaeltaa kauas suoalueiden ulkopuolelle.

Milloin lentää?

Suokeltaperhonen lentää keskikesällä. Ensimmäisiä yksilöitä nähdään kesäkuun alussa, runsaimmillaan perhosia on kesä heinäkuun vaihteessa ja viimeisiä havaitaan heinäkuun lopulla.

Mitä toukka syö?

Toukkien ainoa ravintokasvi on juolukka. Juolukkaa kasvaa yleisesti soilla ja myös karuissa metsissä, mutta perhonen elää vain suoympäristössä.

Miten talvehtii?

Suokeltaperhonen talvehtii pienenä toukkana.

Syvemmälle lajin maailmaan

Soiden kuivatus uhkaa lajia

Suokeltaperhonen on kärsinyt soiden ojittamisesta. Kun suot kuivataan pelloiksi, metsiksi tai turvetuotantoa varten, lajin elinympäristö häviää. Ojitetuilla soilla perhonen voi selvitä jonkin aikaa, mutta katoaa puuston kasvaessa.

Suojelu on pitänyt lajin elinvoimaisena

Suokeltaperhonen on yksi harvoista suomalaisista suoperhosista, joita pidetään yhä elinvoimaisina. Se on hyötynyt erityisesti soidensuojelusta Lapissa, missä suojeltuja soita on paljon. Etelä Suomessa lajia tavataan enää harvoilla suojelluilla suoalueilla.

Tiukasti soiden laji

Suokeltaperhonen on erikoistunut elämään vähäpuustoisilla rämereunoilla. Vaikka sen ravintokasvi juolukka kasvaa myös metsissä, perhonen ei suostu elämään puustoisilla alueilla.

Ainoa vaeltava suoperhonen

Suokeltaperhonen on Suomen aidoista suoperhosista ainoa, jolla esiintyy ajoittaista vaelluskäyttäytymistä. Hyvinä perhoskesinä suokeltaperhosia voi tavata kaukana soista, jopa pelloilla ja pihoissa. Tavallisina vuosina laji pysyttelee kuitenkin tiukasti suoalueilla.