-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Pvm 040625, FI, TA;Janakkala, Vähikkälä
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
EH: Hollola, Hämeenkoski
Kimmo Silvonen, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Pvm 040625, FI, TA;Janakkala, Vähikkälä
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Pvm 170715, Kaunisvaara, Ruotsi
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Pvm 130719, AT, Carinthia, Hohe Tauern
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Pvm 040625, FI, TA;Janakkala, Vähikkälä
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Heikki Tabell, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Pvm 040625, FI, TA;Janakkala, Vähikkälä
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
suokeltaperhonen – Colias palaeno
Pvm 170715, Kaunisvaara, Ruotsi
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Suokeltaperhonen
(sv: svavelgul höfjäril)
Colias palaeno
Tämä suolla elävä keltainen perhonen on voimakas lentäjä ja voi vaeltaa pitkiä matkoja.
Tunnistaminen
Koiraalla siipien yläpinnat ovat pohjaväriltään vaaleankeltaiset (vrt. sitruunaperhosen koiras), naaraalla lähesvalkeat (vrt. kaali- ja pihlajaperhonen, sitruunaperhosen naaras). Erona samankaltaisiin lajeihin sekä etu- että takasiipien yläpinnat ovat kärjistään leveästi mustanruskeat. Siivenkärkiä reunustavat ripset ovat pääosin vaaleanpunaiset. Alapinnat kellanvalkeat.
Sekoitettavissa joihinkin kookkaisiin keltaisiin-valkeisiin päiväperhosiin, kuten kaali-, sitruuna- ja pihlajaperhoseen. Lapin tuntureilla esiintyy myös lapin- ja tunturikeltaperhosta, joista erottamiseen tarvitaan tarkempia tuntomerkkejä. Lisäksi vaalea- ja etelänkeltaperhosia tavataan hyvin harvinaisina vaeltajina.
Elintavat
Lentoaika
Suokeltaperhonen on keskikesän laji, joka on runsaimmillaan kesä-heinäkuun taitteessa. Ensimmäisiä yksilöitä havaitaan kesäkuun alussa ja viimeisiä heinäkuun lopulla.
Ravintokasvit
Toukkien ainoa ravintokasvi on juolukka, joka on yleinen varpukasvi sekä rämesoilla että karuissa kangasmetsissä.
Elinympäristö
Suokeltaperhonen on nimensä mukaisesti suolaji. Sitä tapaa lähinnä luonnontilaisten avosoiden puoliavoimilta rämereunoilta – ei niinkään avoimilta nevoilta. Laji selviää aika pitkään myös ojitetuilla soilla, mutta häviää lopulta kehittyvän puuston sulkeutuessa. Suokeltaperhosta näkee silti ajoittain kaukanakin suoalueista, sillä voimakkaana lentäjänä se voi vaeltaa pitkiäkin matkoja.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Soiden ojittaminen
Valtaosa maamme soista on ojitettu ja kuivattu joko metsämaaksi, pelloiksi tai turvetuotantoalueiksi. Suokeltaperhonen on yksi lukuisista tästä kärsineistä soiden kasvi- ja eläinlajeista. Pelloksi tai turvetuotantoalueeksi raivaaminen tuhoaa suon lajiyhteisön kokonaisuudessaan. Ojittaminen metsätalousmaaksi ei vaikuta suon lajistoon yhtä välittömästi, mutta kehittyvän puuston kasvaessa suolajit hiljalleen katoavat ja korvautuvat kangasmetsien lajistolla.
Suojelu auttaa
Suokeltaperhonen on harvoja edelleen elinvoimaiseksi katsottuja suoperhosiamme. Sekin on silti hyötynyt merkittävässä määrin soidensuojelusta. Valtaosa suojelluista soistamme sijaitsee Lapissa, missä suokeltaperhonen on edelleen melko yleinen. Lapissa se viihtyy myös vähäpuustoisilla tunturikankailla. Etelä-Suomessa suokeltaperhosta esiintyy enää paikoittaisesti, lähinnä harvoilla suojelluilla suoalueilla ja niiden lähimaastoissa.
Erikoistunut laji
Suokeltaperhonen on erikoistunut elämään vähäpuustoisilla soiden rämereunoilla, joilla esiintyy sen toukkien ainoaa ravintokasvia juolukkaa. Juolukkaa esiintyy kyllä yleisesti myös ojikkometsissä ja karukkokankailla, mutta perhonen ei suostu elämään näissä puustoisissa ympäristöissä.
Tiesitkö tämän?
Suokeltaperhonen on maamme aidoista suoperhosista ainoa, jolla esiintyy hyvinä perhoskesinä vaelluskäyttäytymistä. Tuolloin suokeltaperhosia voi tulla vastaan hyvinkin kaukana niiden lisääntymisympäristöistä – laajoilla metsäseuduilla, pelloilla tai pihapiireissä.Viimeksi tällaista tapahtui vuonna 2002, mikä näkyy selvänä piikkinä allaolevassa kannankehityskäyrässä. Normaalivuosina suokeltaperhosta ei juurikaan tavata päiväperhosseurannan havaintopaikoilla, jotka sijaitsevat etupäässä maatalousalueilla.
Suokeltaperhosen ajoittainen vaelluskäyttäytyminen ei sinänsä ole yllättävää, koska muualla Euroopassa esiintyy useita saman Colias-suvun lajeja, joilla kaukovaellukset ovat varsin yleisiä. Näistä vaalea- ja etelänkeltaperhosia saapuu ajoittain meillekin, yleensä kuitenkin vain muutamia yksilöitä kesässä.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Ei säädöksiä.