Sitruunaperhonen on kevään ensimmäisiä perhosia. Se talvehtii aikuisena ihan vaan varvikolla leväten ja on valmis lentoon heti kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Sitruunaperhonen munii aina paatsamalle heti kun sen lehdet puhkeavat keväällä.

Kuva Lasse Aho, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Sitruunaperhosen toukka syö ainoastaan paatsaman lehtiä.

Kuva Kalle Rainio, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Sitruunaperhonen ohdakkeella.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Sitruunaperhonen rantakukalla.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Sitruunaperhonen ahdekaunokilla.

Kuva Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Naaras, yläpuolelta kuvattuna. Museonäyte kerätty 29. heinäkuuta 1993, Janakkalasta.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Koiras, yläpuolelta kuvattuna. Museonäyte kerätty 29. heinäkuuta 1993, Janakkalasta.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Sitruunaperhonen

(sv: citronfjäril)

Gonepteryx rhamni

Kun talvi taittuu kevääksi, herää raikkaan keltainen perhonen varvikosta valmiina lentoon. Naaras on valmis munimaan, kun paatsama puhkeaa lehteen.

Tunnistaminen

Sitruunankeltainen koiras on erittäin helppo tunnistaa, vaaleampi naaras hieman vaikeampi. Suuri perhonen, jonka jokaisen siiven keskellä tumma täplä. Etusiipien kärjet ovat suiposti kaartuvat, myös takasiivissä on terävä uloke. Naaras voi lennossa näyttää valkoiselta, minkä vuoksi sekoitettavissa lanttu- tai kaaliperhoseen. Lähempää siipien muoto ja väritys paljastavat lajin.

Elinympäristö

Elää kaikenlaisissa metsissä ja metsänreunoilla sekä yleisenä myös pihoissa ja puutarhoissa. Talvehtinut naaras aloittaa munimisen heti, kun toukan ravintokasvi, paatsama, tulee lehteen. Keväisin sitruunaperhosia tapaakin usein metsissä. Syyskesällä nuoret yksilöt liikkuvat avoimemmilla pelto- ja piha-alueilla, ruokaillen ahkerasti mesikasveilla.

Elintavat

Lentoaika

Talvehtii aikuisena ja lähtee keväällä lentoon heti kun sää sen sallii – yleisesti jo huhtikuun aikana. Talvehtineita yksilöitä näkee juhannukseen asti, uusi sukupolvi kuoriutuu heinäkuussa. Elokuun aikana perhoset varautuvat kiivaasti talveen ruokaillen aktiivisesti monenlaisilla mesikasveilla. Viimeisiä yksilöitä näkee lennossa aivan syksyn lopulle asti.

Ravintokasvit

Sitruunaperhosen toukka syö yksinomaan paatsaman lehtiä. Aikuiset perhoset ruokailevat hyvin monenlaisilla kukilla.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Sitruunaperhosen toukat ovat erikoistuneet syömään vain paatsaman lehtiä. Lajin onneksi paatsamaa esiintyy yleisesti monenlaisissa metsissä. Aikuinen perhonen sen sijaan ruokailee monenlaisilla kukilla, eikä perhonen ole vaatelias myöskään elinympäristönsä suhteen.

Ilmastonmuutos

Sitruunaperhonen oli aiemmin maassamme melko eteläinen laji, mutta 2000-luvulla se on laajentanut levinneisyyttään jo Lapin eteläosiin saakka. Ennusteiden mukaanlaji tulee jatkossa leviämään yhä pohjoisemmaksi, sillä sopivaa elinympäristöä ja toukkien ravintokasvia on sille hyvin tarjolla.

Tiesitkö tämän?

Sitruunaperhosella on varsin suojaton tapa talven viettoon. Se ei hakeudu talvilepoon rakennuksiin tai koloihin, kuten aikuisena talvehtivat nokkos- ja neitoperhonen. Sen sijaan se asettuu vaatimattomasti maahan varpujen tai karikkeen joukkoon, mistä sen voi löytää vaikkapa talvisella kävelyretkellä puolukanvarvulta lepäämästä. Perinteisesti paksu lumipeite on tarjonnut lajille hyvän suojan sekä petoja että pakkasta vastaan. Talvehtimispaikkansa ansiosta sitruunaperhoset ovat saman tien valmiita lähtemään lentoon alkukevään ensimmäisinä aurinkoisina päivinä, kun lunta on vielä paikoin maassa.