-
Sepelkyyhky pesii usein asutuksen lähellä kaupunkien puistoissa ja maaseudulla.
-
Sepelkyyhkyllä on kaulan molemmin puolin valkoinen laikku.
Sepelkyyhky
(sv: ringduva, en: Common Wood Pigeon)
Columba palumbus
Asutuksen lähellä viihtyvä kömpelön oloinen pesänrakentaja. Ruokkii poikasensa ”linnunmaidolla”.
Tunnistaminen
Sepelkyyhky on pulua suurempi, pitkäpyrstöinen ja pyöreävatsainen kyyhky. Sen selkä on tummanharmaa ja rinta pinkinruskea. Aikuisella linnulla on kaulan molemmin puolin valkoinen laikku eli sepel, joka tarkoittaa kaulaa koristavaa seppelettä.
Elintavat
Sepelkyyhky syö suuria hyönteisiä ja muita selkärangattomia sekä siemeniä, jyviä ja herneitä. Kyyhkyille on kehittynyt poikasten ruokintaan erityisiä rauhasia, joista erittyy kupuun puuromaista massaa. Tätä ”linnunmaitoa” poikaset saavat ensimmäisinä elinpäivinään.
Elinympäristö
Sepelkyyhky pesii usein asutuksen lähellä maaseudulla ja kaupunkien puistoissa, mutta myös metsissä. Se ruokailee usein peltoalueilla. Lähimuuttaja.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Ilmastonmuutos
Sepelkyyhkyn pesimäkanta on moninkertaistunut muutaman vuosikymmenen aikana. Sepelkyyhky on hyötynyt ilmastonmuutoksesta. Leudompien talvien ansiosta talviselviytyminen on parantunut. Sepelkyyhkyn viipyy entistä pidempään Suomessa, sen kevätmuutto on aikaistunut ja syysmuutto viivästynyt, joka mahdollistaa pidemmän pesimäkauden. Sepelkyyhky voi pesiä useamman kerran saman kesän aikana.
Kaupungistuminen
Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana sepelkyyhky on levittäytynyt Suomessa maaseudulta kaupunkeihin. Kaupunkien puistot ja viheralueet tarjoavat sepelkyyhkylle pesäpaikkoja ja ruokaa. Kaupungistumisen taustalla ovat sekä pesimäkannan kasvu että sopeutuminen uusiin ympäristöihin. Samanlainen kaupungistuminen on tapahtunut Keski-Euroopassa jo aikaisemmin.
Tiesitkö tämän?
Kyyhkyt ovat taitavia suunnistajia ja kuuluisia pitkistä muuttomatkoistaan. Kesytettyjen kirjekyyhkyjen pisimmät kotiinpaluulennot ovat olleet yli 18 000 kilometrin pituisia. Monet linnut käyttävät muuttomatkoillaan ihmisillekin tuttuja näkö-, kuulo- ja hajuaisteja, mutta linnut osaavat myös lukea maapallon magneettikenttää ja suunnistaa sisäisen kompassin avulla.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 LC - elinvoimaiset
Säädökset
EU:n lintudirektiivin II/A-liite
Lajit, joiden metsästäminen voidaan sallia koko Euroopan Unionin alueella mikäli kansallinen lainsäädäntö sallii sen. Jäsenvaltioiden on varmistettava ettei metsästys vaaranna lajin suojelutoimenpiteitä niiden levinneisyysalueella. Liitteessä on listauksen lisäksi riekon alalajit Lagopus lagopus scoticus ja L. l. hibernicus, jotka eivät esiinny Suomessa.
EU:n lintudirektiivin III/A-liite
Lajit, joiden myynti, kuljetus ja hallussa pitäminen myyntiä varten sekä elävien tai kuolleiden lintujen ja kaikkien niiden helposti tunnistettavien osien tai linnuista valmistettujen tuotteiden myytäväksi tarjoaminen ei ole kiellettyä, JOS linnut on pyydystetty tai muuten hankittu laillisella tavalla. Liitteessä on listauksen lisäksi punapyy Alectoris rufa sekä kalliopyy Alectoris barbara, jotka eivät esiinny Suomessa.
Riistalintu (Metsästyslaki 1993/615)
Metsästyslaissa luetellut riistalinnut (5§).
-
Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt
Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).
Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).
Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.
Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.
Miten runsaudet on laskettu?
Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.
