Rämehopeatäplä

(sv: svartringlad pärlemorfjäril)

Boloria eunomia

Soiden ojittamisesta kärsinyt ja soiden suojelusta hyötynyt soiden perhonen.

Tunnistaminen

Vaikea tunnistaa. Sekoitettavissa useisiin muihin hopeatäpliin, jotka on mahdollista erottaa toisistaan vain takasiipien alapinnan kuviointien perusteella. Siellä varma tuntomerkki on siiven keskisarassa oleva rivi mustia, keskeltä valkoisia pyöreitä täpliä. Millään muulla päiväperhoslajilla ei ole alapinnallaan vastaavaa ’onttojen’ pallojen rivistöä.

Elintavat

Lentoaika

Rämehopeatäplä on alkukesän laji, joka on runsaimmillaan kesäkuun puolivälissä. Ensimmäisiä yksilöitä havaitaan toukokuun lopulla ja viimeisiä heinäkuun alussa.

Ravintokasvit

Toukat käyttävät ravinnokseen ainakin juolukkaa ja suokukkaa, jotka ovat yleisiä suokasveja.

Elinympäristö

Rämehopeatäplä on nimensä mukaisesti suolaji. Sitä tapaa lähinnä luonnontilaisten avosoiden puoliavoimilta rämereunoilta – ei niinkään avoimilta nevoilta. Laji selviää aika pitkään myös ojitetuilla soilla, mutta häviää lopulta kehittyvän puuston sulkeutuessa. Rämehopeatäplä ei juuri harhaudu pois suoalueilta.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Soiden ojittaminen

Valtaosa maamme soista on ojitettu ja kuivattu joko metsämaaksi, pelloiksi tai turvetuotantoalueiksi. Rämehopeatäplä on yksi lukuisista tästä kärsineistä soiden kasvi- ja eläinlajeista. Pelloksi tai turvetuotantoalueeksi raivaaminen tuhoaa suon lajiyhteisön kokonaisuudessaan.Ojittaminen metsätalousmaaksi ei vaikuta suon lajistoon yhtä välittömästi, mutta kehittyvän puuston kasvaessa suolajit hiljalleen katoavat ja korvautuvat kangasmetsien lajistolla.

Suojelu auttaa

Rämehopeatäplä on harvoja edelleen elinvoimaiseksi katsottuja suoperhosiamme. Sekin on silti hyötynyt merkittävässä määrin soidensuojelusta. Valtaosa suojelluista soistamme sijaitsee Lapissa, missä rämehopeatäplä on edelleen melko yleinen. Etelä-Suomessa rämehopeatäplää esiintyy enää paikoittaisesti, lähinnä harvoilla suojelluilla suoalueilla ja niiden lähimaastoissa.

Erikoistunut laji

Rämehopeatäplä on erikoistunut elämään vähäpuustoisilla avosoiden rämereunoilla. Sen toukkien ravintokasvit ovat yleisiä soilla, mutta niukkoja muissa elinympäristöissä. Juolukkaa esiintyy myös karuissa kangasmetsissä, mutta perhonen ei suostu elämään puustoisilla alueilla.

Tiesitkö tämän? 

Maassamme esiintyy myös neljä muuta avoimille tai puustoisille soille tyypillistä hopeatäplää: pursu-, suo-, muurain- ja rahkahopeatäplä. Näistä pursuhopeatäplä on verrattomasti yleisin, sitä tapaa yleisenä myös karuissa kangasmetsissä ja ojitetuilla rämeillä. Loput kolme ovat tiukemmin juuri soiden perhosia. Etenkin muurain- ja rahkahopeatäplä ovat taantuneet jyrkästi Etelä-Suomesta, eikä niitä tapaa siellä kuin parhaimmilta rauhoitetuilta suokokonaisuuksilta. Kaikkien suoperhosten tilanne on paras Pohjois-Suomessa, missä rauhoitettuja soita on runsaammin ja monet ojitetuistakin soista ovat pysyneet melko vähäpuustoisina. 

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).