Aikuisena talvehtiva nokkosperhonen on kevään ensimmäisiä perhosia. Elämässä sattuu kaikenlaista, siipikin voi rikkoutua, kuten kuvan perhosella.

Kuva J. Lång, Creative Commons Vapaa 4.0
Katso tarkkaan nokkospuskia, voit löytää nokkosperhosten lastentarhan! Toukat syövät vain nokkosta, jonka piikit myös suojaavat toukkia petoja vastaan.

Kuva Kai Pajukangas, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Heinäkuun alkupäivinä kotelo ratkeaa. Nokkosperhosen toukka on muuttanut muotoaan kotelon suojissa ja pian aikuinen perhonen on valmiina lentoon.

Kuva Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Syyskuussa nokkosperhonen hakeutuu talvilevolle joko rakennuksiin ja kallionkolon suojiin.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Nokkosperhosen siipien alapinnat ovat tummat. Siivet supussa se piilottaa kirkkaat värinsä ja maastoutuu hyvin.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Nokkosperhonen

(sv: nässelfjäril)

Aglais urticae

Tuttu pihojen ja peltojen oranssi väriläikkä, jonka toukkakatraalle riittää nokkosruokaa.

Tunnistaminen

Monelle tuttu oranssin- ja mustankirjava perhonen. Siipien yläpuolet ovat oranssit ja tyveltä ruskeat. Etusiipien etureunassa on kolme mustaa laikkua, joiden välit ovat vaaleankeltaiset. Siipien alapinnat ovat tummat – siivet supussa perhonen maastoutuu hyvin.

Elintavat

Lentoaika

Laji talvehtii aikuisena ja onkin valmis lähtemään liikkeelle heti kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä, joskus jopa maaliskuussa. Nokkosperhosia voi nähdä lennossa syksyn loppuun asti.

Nokkosperhosia näkee eniten heinäkuun jälkipuoliskolla, minkä jälkeen yksilöt alkavat pikkuhiljaa hakeutua talvilevolle.

Ravintokasvit

Toukat syövät yksinomaan nokkosta. Aikuiset perhoset ruokailevat kaikenlaisilla mesikasveilla, kuten ohdakkeilla ja apiloilla.

Elinympäristö

Nokkosperhonen on koko maassa yleinen ja usein runsas. Se viihtyy avoimilla peltoalueilla ja pientareilla, pihoissa, taajamissa ja metsänreunoilla. Se välttelee lähinnä sulkeutuneita metsiä.

Aikuiset perhoset talvehtivat pääasiassa rakennuksissa tai puun- ja kallionkoloissa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Nokkosperhosen toukat syövät ainoastaan nokkosta. Nokkonen kasvaa yleisenä ja runsaana monenlaisissa elinympäristöissä, mutta myrkyllisten piikkien takia vain harva eläin käyttää sitä ravintonaan. Nokkosen piikit myös suojaavat toukkia pedoilta.

Lajien vuorovaikutus

Jonain vuonna nokkosperhosia on hyvin runsaasti ja toisena vuonna selvästi vähemmän. Määrät voivat joko räjähtää tai romahtaa, mikä johtuu nokkosperhosen loisista.

Nokkosperhosen toukat elävät nokkospuskassa usein suurina ryhminä ja avoimesti näkyvillä. Tämä tekee toukista hyvin alttiita loishyönteisten hyökkäyksille. Kun loisia on paljon, ne löytävät toukkaryhmän helposti ja usein kaikki toukat päätyvät loisituiksi ja kuolevat. Jos taas loisia on vähän, lähes kaikki toukat selviävät yleensä aikuisiksi.

Maatalous

Nokkosperhonen on kaikkein tyypillisin peltoalueiden päiväperhonen. Peltojen pientareilla ja pihapiireissä esiintyy yleisenä nokkosta. Tämä toukkien ravintokasvi on hyötynyt siitä, että maanviljelyssä käytettyjä keinolannoitteita on päätynyt reilusti maaperään. Jos näet paljon nokkosia tai nokkosperhosia, tiedät niiden kertovan maaperän haitallisesta rehevöitymisestä eli ympäristön tilan heikentymisestä.

Tiesitkö tämän?

Perhosten toukilla on usein loisia. Loisinnan seurauksena perhostoukka kuolee keskenkasvuisena. Nokkosperhosen lähisukuiset neito- ja karttaperhonen, elävät usein toukkana samoilla nokkosilla nokkosperhosen kanssa, ja usein niitä vaivaavat samat loisetkin. Loiset ovat toisia hyönteisiä, usein loispistiäisiä ja loiskärpäsiä.