Mantuloiskimalainen loisii toisten kimalaisten pesissä. Kuningattaret (kuvassa) lähtevät liikkeelle etsimään isäntäpesiä toukokuun aikana, kun aikaisemmat mantukimalaiset ovat jo ehtineet tehdä omansa.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Mantuloiskimalaiset (kuvassa koiras) eivät huolehdi itse jälkeläisistään. Niillä ei ole siitepölyvasuja, sillä ne keräävät kukista mettä vain omaksi ravinnokseen.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0

Mantuloiskimalainen

(sv: jordsnylthumla, en: Gypsy cuckoo bumblebee)

Bombus bohemicus

Loisii toisen kimalaislajin pesässä. Ensin tappaa kuningattaren, munii pesään ja lopulta koko pesän jälkikasvu onkin loislajin omia.

Tunnistaminen

Keskiruumiin etuosa eli hartianseutu on leveälti keltainen, takaruumiin kärki on valkoinen ja muuten naaras on musta. Vyötärön seudulla on joskus keltaisia karvoja, koiraalla enemmän. Koiraan takaruumiin kärki voi olla kellertävä.

Hyvin vaikea erottaa useista väritykseltään samankaltaisista loiskimalaisista, sekä mm. mantu- ja kontukimalaisesta.

Elintavat

Lentoaika Melko aikainen laji. Naaraat eli kuningattaret lähtevät liikkeelle etsimään isäntäpesiä jo toukokuun aikana. Koiraita ja uusia kuningattaria alkaa kuoriutua heinäkuussa. Etenkin koiraita voi nähdä vielä myöhään syksyllä, kun naaraat ovat jo vetäytyneet talvilevolle. Loiskimalaisilla ei ole työläisiä.

Ravintokasvit Ruokailee hyvin monilla mesikasveilla. Keväällä ja alkukesästä muun muassa pajuilla, voikukalla ja mustikalla. Syyskesällä suosii muun muassa ohdakkeita ja kultapiiskua. Koska loiskimalaiset eivät huolehdi itse jälkeläisistään, ne keräävät kukista mettä vain omaksi ravinnokseen.

Elinympäristö

Elää yleisenä pihapiireissä, peltojen lähellä ja metsissä, eli samoilla paikoilla kuin isäntälajinsa mantukimalainen. Naaras ei tee omaa pesää, vaan valtaa mantukimalaisen pesän, joka on maan alla.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Mantuloiskimalainen on erikoistunut käyttämään vain mantukimalaisen ja sen lähilajien pesiä.

Lajien vuorovaikutus

Pesäloisiminen on yleistä kimalaisilla. Loiskimalaisilla ei ole lainkaan työläisiä tai omaa pesää. Naaraat valtaavat isäntälajinsa pesän. Tapettuaan kuningattaren loisnaaras alkaa munia. Munista kehittyy toukkia, joita pesän työläiset hoitavat kuten sisaruksiaan. Kesän edetessä loisitusta pesästä kuoriutuu enää loiskimalaisia.

Tiesitkö tämän? 

Loiskimalaisilla ei ole pistintä, joten ne eivät pysty puolustamaan itseään pistämällä. Pedot kuitenkin luulevat niitä yleensä kimalaisiksi ja jättävät rauhaan. Yhdennäköisyys suojaa niitä, ja se on hyönteisillä varsin yleinen tapa suojautua pedoilta. Esimerkiksi kukkakärpäset, jotka eivät voi pistää, matkivat mustakeltaisella värityksellään ampiaisia.