Loistokultasiipi koiraalla siipien yläpinnat ovat kirkkaan oranssit, kärjistään mustat.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Naaraan siivet ovat yläpinnoiltaan myös oranssit, mutta niillä on enemmän tummaa kirjailua.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Aikuiset loistokultasiivet ruokailevat usein kultapiiskun kukissa. Toukat syövät vain suolaheiniä.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Varmin lajituntomerkki on takasiipien alapinnoilla oleva valkea, katkonainen poikkijuova.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Loistokultasiipi

(sv: vitfläckig guldvinge)

Lycaena virgaureae

Loistokultasiipi on levinnyt huimasti ilmaston lämmetessä.

Miltä näyttää?

Loistokultasiiven koiras ja naaras näyttävät erilaisilta. Koiraalla siipien yläpuoli on kirkkaan oranssi ja kärjistä musta. Naaraan siivet ovat myös oranssit, mutta niissä on enemmän tummia kuvioita. Molemmilla sukupuolilla siipien alapinnat ovat harmahtavan oranssit. Tärkein tuntomerkki on takasiiven alapinnalla kulkeva valkea, katkonainen poikkijuova.

Missä elää?

Loistokultasiipi pitää kuivista ja tuoreista niityistä. Lisäksi sitä näkee aurinkoisissa metsänreunoissa sekä avohakkuilla ja tienvarsilla, joissa kasvaa sopivia kasveja.

Milloin lentää?

Aikuisia loistokultasiipiä näkee kesäkuun lopusta elokuun loppuun. Niitä on eniten heinäkuussa.

Mitä toukka syö?

Loistokultasiiven toukat syövät vain suolaheiniä. Aikuiset perhoset taas ruokailevat usein kultapiiskun kukissa.

Miten talvehtii?

Loistokultasiipi talvehtii munana.

Syvemmälle lajin maailmaan

Ilmaston lämmetessä leviävä laji

Loistokultasiipi on hyötynyt lämpenevästä ilmastosta ja levittäytynyt yhä pohjoisemmaksi. Nykyään lajia voi tavata jopa Sodankylän korkeudella. Samalla sen kannat ovat kuitenkin heikentyneet Etelä-Suomessa, eikä syytä tähän vielä tarkkaan tiedetä.

Niittyjen hupeneminen vaikuttaa

Loistokultasiipi viihtyy parhaiten niityillä, joita perinteinen maatalous on aikanaan luonut. Niittyjen ja laidunalueiden väheneminen on todennäköisesti yksi syy siihen, että laji on 2000 luvulla harvinaistunut etelässä.