Loistokultasiipi koiraalla siipien yläpinnat ovat kirkkaan oranssit, kärjistään mustat.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Naaraan siivet ovat yläpinnoiltaan myös oranssit, mutta niillä on enemmän tummaa kirjailua.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Siipien alapinnat ovat molemmilla sukupuolilla harmahtavan oranssit. Varmin tuntomerkki on takasiipien alapinnoilla oleva valkea, katkonainen poikkijuova.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Siipien alapinnat ovat molemmilla sukupuolilla harmahtavan oranssit. Varmin tuntomerkki on takasiipien alapinnoilla oleva valkea, katkonainen poikkijuova.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Loistokultasiipi

(sv: vitfläckig guldvinge)

Lycaena virgaureae

Loistokultasiipi on levinnyt huimasti Ilmaston lämmetessä.

Tunnistaminen

Lajin koiras ja naaras ovat hyvin erinäköisiä. Koiraalla siipien yläpinnat ovat kirkkaan oranssit, kärjistään mustat. Naaraan siivet ovat yläpinnoiltaan myös oranssit, mutta niillä on enemmän tummaa kirjailua. Siipien alapinnat ovat molemmilla sukupuolilla harmahtavan oranssit. Varmin tuntomerkki on takasiipien alapinnoilla oleva valkea, katkonainen poikkijuova.

Elintavat

Lentoaika

Laji lentää kesäkuun lopulta elokuun lopulle asti, runsaimmillaan heinäkuussa.

Ravintokasvit

Toukat käyttävät ravintonaan suolaheiniä. Aikuiset perhoset ruokailevat etenkin kultapiiskulla.

Elinympäristö

Laji suosii kuivia ja tuoreita niittyjä, mutta sitä esiintyy myös paisteisilla metsänreunoilla sekä karuilla avohakkuilla ja tienvarsilla.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Laji on hyötynyt ilmastonmuutoksesta, sillä sen levinneisyysalue on laajentunut yhä pohjoisemmaksi. Samaan aikaan laji on kuitenkin harvinaistunut maamme eteläosissa.

Maatalous

Loistokultasiipi on runsaimmillaan perinteisen maatalouden luomilla kuivilla ja tuoreilla niittyalueilla. Laji on edelleen melko yleinen, mutta 2000-luvulla se on taantunut suuresti Etelä-Suomessa. Syitä tähän ei riittävästi tunneta, mutta taustalla ovat ainakin niittyjen ja luonnonlaitumien väheneminen.

Erikoistunut laji

Loistokultasiiven toukat syövät vain suolaheiniä, eli laji on ravintokasvinsa suhteen varsin vaatelias. Suolaheiniä on kylläkin melko yleisesti saatavilla. Laji on myös elinympäristönsä suhteen valikoiva, sillä sitä esiintyy runsaampana vain kuivilla ja tuoreilla niityillä. Satunnaisemmin lajia tapaa myös avohakkuilta, tienvarsilta ja metsänreunoilta.

Tiesitkö tämän?

Loistokultasiipi on yksi monista ilmastonmuutoksesta hyötyneistä hyönteislajeista. Lajin levinneisyysalue on laajentunut 2000-luvulla tuntuvasti aiempaa pohjoisemmaksi. Nykyisin loistokultasiipeä voi tavata jo Sodankylän korkeudella asti. Lajin leviämiselle on hyvät edellytykset, sillä sen toukkien ravintokasveja suolaheiniä esiintyy yleisesti monenlaisissa maastoissa. Onkin hieman yllättävää, että lajin kannat ovat samaan aikaan Etelä-Suomessa heikentyneet jyrkästi. Selvää syytä tähän ei ole tiedossa.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Eliöryhmät

Uhanalaisuus Suomessa

2019 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.