Takaisin listaukseen

  • Lapintiainen on talitiaista pienempi. Päälaki on tummanruskea, kyljet ja selkä lämpimän ruskeat. Se käy talviruokinnoilla.

    Kuva CC0

     

  • Syksyllä lapintiainen kerää hyönteisiä varastoon puiden jäkälätupsuihin. Niillä eväillä se sinnittelee talven yli.

    Crotach, Siberian Tit (Parus cinctus). Creative Commons BY-NC-SA-2.0

  • Petro Pynnönen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Ei-Muutoksia 4.0

Lapintiainen

(sv: lappmes, en: Siberian Tit)

Poecile cinctus

Pohjoinen tiainen ei enää muiden metsätiaisten tavoin löydä talousmetsästä kotia. Pesäpaikat ja talven muonat ovat vähissä. 

Tunnistaminen

Lapintiainen on talitiaista hieman pienempi ja väriltään ruskeankirjava. Sen posket ovat valkoiset, päälaki tummanruskea, kurkkulappu musta. Lapintiaisen kyljet ja selkä ovat  ruskeat, siivet ja pyrstö ovat harmaat.

Elintavat

Kesäisin lapintiainen syö erilaisia selkärangattomia. Syksyisin se kerää metsiin selkärangattomista talvivarastoja, joiden avulla se sinnittelee talven yli. Lapintiainen voi vierailla myös linturuokinnoilla.

Elinympäristö

Lapintiainen pesii pohjoisessa Suomessa. Se viihtyy mänty- ja sekametsissä, mutta pesii myös sellaisissa tunturikoivikoissa, joissa on riittävästi lahopuuta. Lapintiainen on kolopesijä ja kaivertaa itse pesäkolonsa lahoon puupökkelöön. Paikkalintu.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Metsätalous 

Liian voimakas metsätalous uhkaa lapintiaista, tehokkaan metsienkäsittelyn takia lapintiaisen elinympäristöt vähenevät ja elinympäristöjen laatu heikkenee. Talousmetsistä ei löydy tarpeeksi ravintoa lapintiaisen talvesta selviytymiseen, eikä lahopuuta pesimistä varten.

Tiesitkö tämän? 

Suomessa talvehtivista pikkulinnuista lapintiainen on levinneisyydeltään pohjoisin. Se on todellinen paikkalintu, joka pysyy reviirillään ympäri vuoden. Sillä onkin monenlaisia sopeumia talvesta selviämiseen. Lapintiaisen höyhenpeite on paksumpi kuin muilla tiaisilla. Syksyllä kerätyt talvivarastot ovat lyhyitä matkoja liikkuvalle pikkulinnulle elintärkeitä. Lisäksi lapintiainen voi viettää talven yöt kiepissä lumihangessa, ja se kykenee laskemaan hieman ruumiin lämpötilaansa energiaa säästääkseen.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Eliöryhmät

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 NT - silmälläpidettävät

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 NT - silmälläpidettävät

Säädökset

Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo

Lajiturva-hankkeen 2019–2021 tavoitteena oli lisätä lajiesiintymätiedon avulla sellaisten metsän- ja luonnonhoitoratkaisujen käyttöä, joilla turvataan uhanalaisten lajien esiintymiä ja populaatioita. Hankkeessa laadittiin lajiluettelo. Lajiluettelossa on mukana vuoden 2019uhanalaisuuden arvioinnissa uhanalaiseksi (CR,EN,VU) ja silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja lajeja.Lisäksi mukana on muutama lakisääteisesti suojeltu elinvoimainen (LC) laji.

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3b Keskiboreaalinen, Pohjois-Karjala–Kainuu

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3c Keskiboreaalinen, Lapin kolmio

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

  • Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

    Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

    Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

    Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

    Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

    Miten runsaudet on laskettu?
    Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

    Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.