Lapintiainen on talitiaista pienempi. Päälaki on tummanruskea, kyljet ja selkä lämpimän ruskeat. Se käy talviruokinnoilla.

Kuva CC0
Syksyllä lapintiainen kerää hyönteisiä varastoon puiden jäkälätupsuihin. Niillä eväillä se sinnittelee talven yli.

Crotach, Siberian Tit (Parus cinctus). Creative Commons BY-NC-SA-2.0
Petro Pynnönen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Ei-Muutoksia 4.0

Lapintiainen

(sv: lappmes, en: Siberian Tit)

Poecile cinctus

Pohjoinen tiainen ei enää muiden metsätiaisten tavoin löydä talousmetsästä kotia. Pesäpaikat ja talven muonat ovat vähissä.

Tunnistaminen

Talitiaista hieman pienempi, ruskeankirjava. Posket valkoiset, päälaki tummanruskea, laaja kurkkulappu musta, kyljet ja selkä lämpimän ruskeat, siivet ja pyrstö harmaat.

Elintavat

Kesällä lapintiaisen ravintoa ovat erilaiset selkärangattomat. Syksyllä se kerää metsiin selkärangattomista talvivarastoja, joilla sinnittelee talven yli. Lapintiainen voi vierailla myös linturuokinnoilla.

Elinympäristö

Lapintiainen pesii pohjoisessa Suomessa. Se suosii männiköitä ja sekametsiä, mutta pesii myös tunturikoivikossa, joissa on riittävästi lahopuuta. Lapintiainen on kolopesijä, se kovertaa itse pesäkolonsa lahoon puupökkelöön. Paikkalintu.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Metsätalous

Liian voimakas metsätalous uhkaa lapintiaista, tehokkaan metsienkäsittelyn takia lapintiaisen elinympäristöt vähenevät ja elinympäristöjen laatu heikkenee. Talousmetsistä ei löydy tarpeeksi ravintoa lapintiaisen talvesta selviytymiseen, eikä lahopuuta pesimistä varten.

Tiesitkö tämän?

Suomessa talvehtivista pikkulinnuista lapintiainen on levinneisyydeltään pohjoisin. Se on todellinen paikkalintu, joka pysyy reviirillään ympäri vuoden. Sillä onkin monenlaisia sopeumia talvesta selviämiseen. Lapintiaisen höyhenpeite on paksumpi kuin muilla tiaisilla. Syksyllä kerätyt talvivarastot ovat lyhyitä matkoja liikkuvalle pikkulinnulle elintärkeitä. Lisäksi lapintiainen voi viettää talven yöt kiepissä lumihangessa, ja se kykenee laskemaan hieman ruumiin lämpötilaansa energiaa säästääkseen.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Eliöryhmät

Linnut

Uhanalaisuus Suomessa

2019 NT - silmälläpidettävät

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 NT - silmälläpidettävät

Säädökset

Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3b Keskiboreaalinen, Pohjois-Karjala–Kainuu

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3c Keskiboreaalinen, Lapin kolmio

Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

Miten runsaudet on laskettu?
Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.

Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.

Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.
Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.

Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.

Äänet: Daniele Baroni, XC677964. Accessible at www.xeno-canto.org/677964. Philippe J. DUBOIS, XC740369. Accessible at www.xeno-canto.org/740369. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0