Kottarainen on rastaan kokoinen lähes musta lintu. Sen höyhenpuku on metallinkiiltoinen.

Mark Kilner, Starling. Creative Commons BY-NC-SA-2.0
Kottaraisen täplikkyys vaihtelee eri vuodenaikoina.

Kuva CC0

Kottarainen

(sv: stare, en: Common Starling)

Sturnus vulgaris

Tumma välkehtivä puku yllään kottarainen astelee pihanurmella rauhattomasti tai juoksee kiinni hyönteisiä.

Tunnistaminen

Kottarainen on rastaan kokoinen lähes musta lintu, jonka voi sekoittaa mustarastaaseen. Kottaraisen erottaa mustarastaasta sen lyhyt pyrstö sekä asteleva liikkuminen – mustarastas ei kävele, vaan hyppii. Kottaraisen tunnistaa vihreän metallinkiiltoisen tummasta höyhenpuvusta ja lennossa lyhyistä kolmiomaisista siivistä, joilla se usein liitää lyhyitä matkoja. Aikuisen kottaraisen täplikkyys vaihtelee eri vuodenaikoina: usein lintu näyttää täysin mustalta, mutta syksyisin se on täplikkäämpi.

Elintavat

Pesimäaikaan kottarainen pyydystää ravinnokseen hyönteisiä, muuten se syö myös marjoja ja siemeniä. Kottaraisen poikasten tärkeää ravintoa ovat vaaksiaisten toukat (aikuiset vaaksiaiset muistuttavat jättisuuria hyttysiä).

Elinympäristö

Kottarainen viihtyy maaseutuympäristöissä, kuten viljelys- ja laidunalueita, mutta se voi pesiä myös pihapiireissä, taajamissa ja muilla avoimilla alueilla. Kottarainen on kolopesijä, se tarvitsee luonnonkolon tai riittävän suuren linnunpöntön. Lähimuuttaja.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Maatalous

Kottaraisen pesimäkanta Suomessa romahti 1970-luvun puolivälissä ja taantui 1990-luvulle asti. Taustalla ovat maaseutuympäristöjen muutokset, etenkin karjatilojen ja nurmialueiden väheneminen. Emot löytävät poikasille tärkeitä vaaksiaisen toukkia helpommin matalasta kuin korkeasta kasvillisuudesta. Sopivaa ruokailualuetta pitää löytyä läheltä pesää, sillä emot ruokailevat vain muutaman sadan metrin päässä pesäkolosta.

Ilmastonmuutos

Kottarainen on ilmeisesti hyötynyt 2000-luvulla ilmastonmuutoksesta, ja talvien leudontuminen on vähentänyt sen talvikuolleisuutta. Kottaraisen kevätmuutto on aikaistunut.

Tiesitkö tämän?

Kottarainen on hyvä matkimaan. Se osaa matkia töyhtöhyyppää, varpusta, harakkaa ja muita lintuja. Lisäksi sen äänivalikoimaan kuuluvat kaikenlaiset mekaaniset, ihmisen aiheuttamat äänet (kuten raitiovaunu tai traktori). Mekaanisten äänien sekaan se lisää omia kirskuvia ja naksuvia kottaraisen ääniä, josta linnun voi tunnistaa. Useilla lintulajeilla monipuolisimmin matkivat koiraat saavat naaraiden suurimman suosion.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 NT - silmälläpidettävät

Säädökset

Ei säädöksiä.

Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

Miten runsaudet on laskettu?
Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.