Kivitasku on eloisa pikkulintu. Koiraalla on musta rosvonaamio.

Ómar Runólfsson, Northern Wheatear – Oenanthe oenanthe – Steindepill. Creative Commons BY-NC-SA-2.0
Kivitaskunaaras on koirasta hailakampi ja sen rosvonaamiokin on vaaleampi.

Kuva CC0

Kivitasku

(sv: stenskvätta, en: Northern Wheatear)

Oenanthe oenanthe

Pieni mustavalkoinen lintu muuttaa uskomattoman pitkiä matkoja. Muuttomatkaa vaikeuttavat yllättävät säät ja eväiden vähäisyys – eli maailmanlaajuinen hyönteiskato.

Tunnistaminen

Kivitaskukoiraalla on päässä musta rosvonaamio, harmaa selkä ja vaaleanruskea vatsapuoli. Naaras on vaaleampi versio tästä. Molemmilla on mustat siivet ja kirjava mustavalkoinen pyrstö.

Elintavat

Kivitasku syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia eläimiä.

Elinympäristö

Kivitasku pesii monenlaisissa kuivissa avoimissa ympäristöissä, kuten tuntureilla, tienpenkoilla, asuinalueilla, peltoalueiden kivikasoilla ja saariston avoimilla luodoilla. Se voi pesiä myös hakkuuaukeilla tai pohjoisessa avoimissa männiköissä. Pitkänmatkan muuttaja.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Kivitaskun kevätmuutto on aikaistunut merkittävästi, jopa kymmenen vuorokautta. Muuttomatkalla uhkana ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärevät sääilmiöt.

Maatalous

Kivitasku on kärsinyt maatalousympäristöjen yksipuolistumisesta. Kivitaskuille tärkeät laitumet ja kivikkoiset hakamaat ovat vähentyneet karjatalouden vähenemisen takia. Lisäksi peltosaarekkeiden kivikasoja on raivattu pois suurien työkoneiden liikkumisen helpottamiseksi.

Ulkomaiden tilanne

Kivitasku on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa. Talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varsilla kivitaskua uhkaavat sääolosuhteiden muutokset, Saharan laajentuminen, sopivien elinympäristöjen väheneminen ja maailmanlaajuinen hyönteiskato.

Tiesitkö tämän?

Kivitaskut muuttavat pidempiä muuttomatkoja kuin monet muut varpuslinnut. Kanadan länsiosissa pesivät kivitaskut lentävät Grönlannin kautta Atlantin yli Länsi-Eurooppaan, siitä Välimeren ja Saharan yli Keski-Afrikkaan. Matkaa tulee noin 7500 km, josta osa lennetään Atlantin valtameren yllä. Alaskassa pesivät kivitaskut pistävät vielä paremmaksi. Ne muuttavat koko Euraasian mantereen kautta Itä-Afrikkaan, jolloin matkaa kertyy jopa 15 000 km. Aika hyvin vain 25 grammaa painavalta linnulta!

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

2019 LC - elinvoimaiset

2015 NT - silmälläpidettävät

2010 VU - vaarantuneet

2000 NT - silmälläpidettävät

Säädökset

EU:n lintudirektiivin muuttolinnut

VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 2a Eteläboreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 2b Eteläboreaalinen, Järvi-Suomi

Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

Miten runsaudet on laskettu?
Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.