Kiuru

(sv: sånglärka, en: Eurasian Skylark)

Alauda arvensis

Pellon yllä laulava kiuru kohoaa kohtisuoraan ylös korkeuksiin – jopa sataan metriin! 

Tunnistaminen

Kiuru on hieman varpusta pienempi lintu. Se on keltaruskean kirjava. Kiurun päälaella on tylppä töyhtö, joka ei aina linnusta näy. Lentäessä erottuvat hyvin sen lyhyt pyrstö ja melko pitkät, tylppäkärkiset siivet. Kiuru tunnetaan laululennostaan pellon yllä.

Elintavat

Kiuru syö hyönteisiä, matoja, etanoita sekä siemeniä. Se pesii ja ruokailee maassa. 

Elinympäristö

Kiuru viihtyy pelloilla ja avosoilla, erityisesti viljelemättömillä pelloilla ja syysviljapelloilla, sekä nurmialueilla. Lähimuuttaja. 

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on tuonut kiurulle hyötyjä ja haittoja. Talvien leudontuminen on helpottanut kiurujen talviselviytymistä, mutta ilmastonmuutoksen takia runsastuva sateisuus pesimäkautena on kiurulle uhka. Kiurun kevätmuutto on aikaistunut. 

Maatalous

Suomessa pesivien kiurujen määrä on vähentynyt noin 70 % muutamassa vuosikymmenessä. Kiuru on kärsinyt tehostuneesta maataloudesta, kuten karjatalouden ja avo-ojien vähenemisestä, viljelyalojen yksipuolistumisesta sekä kevätviljan viljelyn runsastumisesta, jolloin pesimäkauden alkupuolella on vähemmän kasvipeitteen antamaa suojaa pedoilta. 

Tiesitkö tämän? 

Sanonnan mukaan, kuu kiurusta kesään, kertoo koska kiurun aktiivinen laululento alkaa. Sanonnalla ei suoraan tarkoitettu kesän alkamista vaan milloin maanviljelijöiden tulisi aloittaa toukotyönsä. Ennen nykyisen vuosikalenterin aikoja maanviljelijät ajoittivatkin toimensa luonnon merkkien mukaan. Keväällä kiurukoiraan havaitsee helposti, kun se esittää vuolaasti pulppuavaa liverrystään keskellä peltoa kohoten korkeuksiin. Ensimmäiset kiurut saapuvat Suomeen kuitenkin jo hyvin varhain keväällä, jopa helmikuun lopulla, muuttolintujen etujoukoissa.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 NT - silmälläpidettävät

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4a Pohjoisboreaalinen, Koillismaa

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4c Pohjoisboreaalinen, Metsä-Lappi

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).