-
häiveperhonen – Apatura iris
Pvm 210702, FI, N;Helsinki, Haltiala
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
male, 61 mm, U: Inkoo, 13.07.2005, Pekka Malinen leg.
Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Malinen, Pekka, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Pvm 050716, Parikkala
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Pvm 190621, EE, Võru, Hinsa, NEPvm 124,Pvm 016,
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Pvm 190623, EE, Võru, Hinsa, NEPvm 124,Pvm 016,
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Pvm 190623, EE, Võru, Hinsa, NEPvm 124,Pvm 016,
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Pvm 190621, EE, Võru, Hinsa, NEPvm 124,Pvm 016,
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Malinen, Pekka, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Pvm 210702, FI, N;Helsinki, Haltiala
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Pvm 210702, FI, N;Helsinki, Haltiala
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Seppo Löfgren, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Janne Rainio, Creative Commons Vapaa 4.0
-
häiveperhonen – Apatura iris
Pvm 050716, Parikkala
J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Häiveperhonen
(sv: sälgskimmerfjäril)
Apatura iris
Rehevien metsien suuri tummanpuhuva perhonen, jonka toukka syö vain raidan lehtiä.
Tunnistaminen
Kookas, mustanpuhuva perhonen. Siivet ovat yläpinnoiltaan mustanruskeat, koiraalla siniseltä hohtavat. Etusiivillä on valkeaa kirjailua sekä heikosti erottuva silmätäplä.Parhaiten lajin erottaa samankokoisesta pikkuhäiveperhosesta siitä, että takasiiven valkeassa poikkijuovassa on keskellä selvä ”piikki” ulospäin –jälkimmäisellä sitä ei ole. Tämä piikki näkyy siipien molemmilla puolilla. Lajin sekoittaa helpoimmin lähisukulaiseensa pikkuhäiveperhoseen (tai haapaperhoseen).
Elintavat
Lentoaika
Molemmat häiveperhoslajit lentävät kesäkuun lopusta elokuun puoliväliin asti, runsaimmillaan heinäkuun jälkipuoliskolla.
Ravintokasvit
Häiveperhosen toukka syö yksinomaan raidan lehtiä. Laji on siten ravintonsa suhteen valikoiva, mutta sen onneksi raitaa esiintyy yleisenä monenlaisissa metsissä. Aikuiset perhoset eivät käy kukilla, mutta voivat imeä erilaisia makeita nesteitä, ja tulevat siksi hyvin perhossyöteille.
Elinympäristö
Sekä häive- että pikkuhäiveperhonen elävät rehevissä metsäympäristöissä, joissa on lehtipuustoa. Suuresta koostaan huolimatta lajit ovat vaikeita havaita, sillä ne viettävät valtaosan ajastaan puiden latvuksissa eivätkä vieraile kukilla. Molempia näkee yleisimmin pienillä metsäteillä imemässä maasta suoloja.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Erikoistunut laji
Häiveperhosen toukat ovat erikoistuneet syömään vain raidan lehtiä. Lajin onneksi raitaa esiintyy hyvin yleisesti kaikenlaisissa metsissä ja pensaikkoalueilla. Häiveperhonen myös pysyttelee tiiviisti metsien sisällä tai reunoilla, eikä juuri harhaile avoimille alueille. Metsän rakenteen suhteen sillä ei kuitenkaan tiettävästi ole muita erityisiä vaatimuksia kuin raidan esiintyminen.
Ilmastonmuutos
Häiveperhonen oli 1990-luvulle asti maassamme vain satunnainen vierailija, joita harhautui joskus etelästä suotuisien ilmavirtausten mukana. 1990-luvun lopulla saatiin ensimmäisiä viitteitä siitä, että laji pystyisi myös talvehtimaan Suomessa. 2000-luvun alkuvuosina häiveperhonen yleistyi jo merkittävästi siten, että nykyään siihen voi törmätämissä tahansa Tampereen eteläpuolella.
Molempien häiveperhoslajien nopea leviäminen ja runsastuminen maassamme on mitä ilmeisimmin seurausta ilmaston lämpenemisestä.Ilmasto on ollut ainoa niiden esiintymistä rajoittava tekijä, sillä sopivia elinympäristöjä (lehtipuustoisia metsiä) ja ravintokasveja (raitaa, pikkuhäiveperhosella haapaa) on täällä runsaasti tarjolla. Molempien lajien odotetaan laajentavan esiintymistään entisestään, sitä mukaa kun ilmasto lämpenee.
Tiesitkö tämän?
Pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia) on hyvin samannäköinen kuin sukulaislajinsa häiveperhonen. Nimestään huolimatta lajit ovat käytännössä samankokoisia. Pikkuhäiveperhonen saapui Suomeen kymmenisen vuotta sukulaistaan myöhemmin, 2000-luvun alkuvuosina. Pikkuhäiveperhosen leviäminen on kuitenkin ollut vielä nopeampaa, sillä viime vuosina se on ollut näistä kahdesta jo runsaampi ja yleisempi.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 NT - silmälläpidettävät
Säädökset
Ei säädöksiä.