Angervohopeatäplä

(sv: älggräspärlemorfjäril)

Brenthis ino

Rehevien, heinittyneiden ja hylättyjen niittyjen sekä ojanvarsien perhonen.

Tunnistaminen

Keskikokoinen oranssin ja mustan kirjava perhonen. Yläpintojen pohjaväri oranssinruskea, paljon mustaa kuviointia. Voi sekoittaa lähilajeihin, mutta tunnistettavissa takasiipien alapinnoista, jotka ovat vaalean kellertävät, vailla lähilajien verkkomaista kuviointia. Takasiipien tyvellä ei ole mustaa täplää eikä ulkoreunalla mustaa väkäskuviointia tai hopeisia täpliä (vertaa pursu- ja niittyhopeatäplä).

Elintavat

Lentoaika

Keskikesän perhonen. Lento alkaa kesäkuun lopulla, on runsaimmillaan heinäkuussa ja jatkuu elokuun alkupuolelle asti.

Ravintokasvit

Toukkana käyttää ravintonaan yleisimmin mesiangervoa, joskus myös vadelmaa ja muita samansukuisia kasvilajeja.

Elinympäristö

Angervohopeatäplä viihtyy kaikenlaisilla kosteilla ja reheväkasvuisilla avoimilla alueilla – niityillä, hylätyillä pelloilla, avohakkuilla ja ojanvarsilla. Sitä voi pitää niittylajina, mutta runsaana esiintyessään se kertoo, että niitty on selvästi rehevöitynyt ja vaateliaamman niittylajiston kannalta heikossa tilassa. Eli se on niityllä ns. negatiivinen indikaattorilaji.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Aiemmin melko eteläinen laji, joka on 2000-luvulla levinnyt Lapin puolelle asti. Angervohopeatäplä on selvästi hyötynyt ilmaston lämpenemisestä, ja sen ennakoidaan entisestään laajentavan esiintymistään maamme pohjoisosissa. Lajille sopivaa elinympäristöä ja toukkien ravintokasveja on sielläkin tarjolla runsaasti.

Maatalous

Angervohopeatäplä on reheväkasvuisten niittyjen ja pientareiden perhonen. Laji on hyötynyt maatalouden muutoksesta, mutta päinvastaisella tavalla kuin useimmat niittyperhoset. Sen tärkeimmät ravintokasvit, mesiangervo ja vadelma, hyötyvät tehomaatalouden rehevöittävästä vaikutuksesta, joka puolestaan haittaa muita niittyperhosia. Pelloilta valuvat ravinteet lisäävät mesiangervoa ja vadelmaa pientareilla ja pellonreunoilla, samoin hoidon lopettaminen perinnebiotoopilla. Lajille sopivia elinympäristöjä on siten jatkossakin tarjolla runsaasti.

Tiesitkö tämän?

Angervohopeatäplän sekoittaa helpoimmin pursu- tai niittyhopeatäplään. Näistä ensin mainittu lentää tuntuvasti aikaisemmin, jo toukokuun lopulta alkaen. Lajien lentokaudet menevät silti juhannuksen tienoilla pari viikkoa lomittain. Pursuhopeatäplä on kuitenkin luonteenomaisesti karujen suo- ja kangasmaiden perhonen, joka harvemmin esiintyy samoilla paikoilla angervohopeatäplän kanssa.

Niittyhopeatäplä lentää jokseenkin samaan aikaan ja esiintyy usein samanlaisilla alueilla kuin angervohopeatäplä. Se ei kuitenkaan viihdy yhtä rehevillä ja korkeakasvuisilla niityillä, vaan suosii matalakasvuisempia alueita. Niittyhopeatäplän löytää yleisemmin hoidetulta, edustavan näköiseltä perinnebiotoopilta, angervohopeatäplän puolestaan heinittyneeltä, rehevöityneeltä hylätyltä niityltä.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.

Vuorovaikutussuhteet

Angervohopeatäplä

(-+) kasvi-kasvinsyöjä

Mesiangervo on angervohopeatäplän toukkien ravintokasvi.

Mesiangervo

(-+) kasvi-kasvinsyöjä

Mesiangervo on angervohopeatäplän toukkien ravintokasvi.