Aikuinen

Kuva Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Paatsamasinisiipi on kevään ensimmäinen sinisiipi. Ensimmäisiä yksilöitä voi tavata jo huhtikuun puolella, yleisemmin toukokuun puolella.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Paatsamasinisiipi elää monenlaisissa metsissä. Sitä näkee usein paisteisilla metsänreunoilla, mutta myös pihapiirissä.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Paatsamasinisiipi

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
paatsamasinisiipi – Celastrina argiolus Pvm 130508, FI, N;Vantaa, Tammistonmäki

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Siivet ovat alapinnoiltaan valkeat, jossa mustia täpliä. Paatsamasinisiipi lentelee keväisin lehdettömien lehtometsien sisäosissa.

Kuva Ilari Lehtonen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Paatsamasinisiipi

(sv: tosteblåvinge)

Celastrina argiolus

Keväisten metsien ensimmäinen sinisiipi ja Suomen kansallisperhonen.

Tunnistaminen

Kevään ensimmäinen sinisiipi. Siniset siivet ovat alapinnoiltaan valkeat, jossa keskellä on rivissä mustia täpliä.

Ainoa sinisiipi, joka lentää toukokuun alkupuolella. Myöhemmin kesällä erottaminen muista sinisiipilajeista on vaikeampaa. Tunnistaminen siipien alapinnoilta: huomaa täplissä ei ole valkeita reunoja, ja etu- ja takasiipien täplät ovat jokseenkin samankokoisia (vrt. virnasinisiipi).

Elintavat

Lentoaika

Kevään ensimmäinen sinisiipi. Etelärannikolla ensimmäisiä yksilöitä voi tavata jo huhtikuun puolella, laajemmin toukokuun alkupuoliskon aikana. Lento jatkuu juhannuksen tienoille asti. Helteisinä kesinä lajille voi kehittyä toisen sukupolven yksilöitä heinäkuun jälkipuoliskolta alkaen.

Ravintokasvit

Toukkien yleisin ravintokasvi lienee paatsama, mutta niiden tiedetään syövän myös mm. herukoita, juolukkaa ja kanervaa.

Elinympäristö

Paatsamasinisiipi elää monenlaisissa metsissä, sekä karuhkoilla kankailla, kangasmetsissä että lehdoissa. Lajia näkee yleisimmin paisteisilla metsänreunoilla, mutta se lentelee myös keväisten lehdettömien lehtometsien sisäosissa. Yleinen vieras myös pihapiireissä, luultavasti siksi että varhaiskeväällä luonnossa on niukasti mesikasveja.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Paatsamasinisiipi esiintyy maassamme yleisenä kaikenlaisissa metsissä, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Paatsama on sen toukkien tunnetuin ravintokasvi, mutta monen muunkin puuvartisen kasvin tiedetää nniille kelpaavan. Paatsamasinisiivellä on siten hyvät edellytykset menestyä Suomessa, tässä metsien maassa. Laji onkin valittu maamme kansallisperhoseksi.

Ilmastonmuutos

Paatsamasinisiipi on laajentanut levinneisyyttään 2000-luvulla yhä pohjoisemmaksi – ehkä jopa enemmän kuin mikään muu päiväperhoslajimme. Tähän sillä on hyvät edellytykset, sillä lajille sopivaa elinympäristöä on Lapissakin runsaasti tarjolla. Laji on siten selvästi hyötynyt ilmaston lämpenemisestä, sillä mitään muuta rajoitetta sen leviämisellä yhä pohjoisemmaksi ei ole. Etelämpänä lajin esiintymisessä ei kuitenkaan ole tapahtunut havaittavia muutoksia, vaan paatsamasinisiipi on ollut runsaudeltaan yksi vakaimmista päiväperhosistamme.

Tiesitkö tämän?

Lämpimänä kesänä paatsamasinisiivelle kehittyy joinakin vuosina myös toisen sukupolven yksilöitä. Tämä on päiväperhosilla harvinainen ominaisuus, sillä useimmat lajimme tuottavat aina vain yhden sukupolven kesässä. Muutamilla lajeilla on säännöllisesti kaksi sukupolvea (lanttuperhosella joskus kolmekin sukupolvea).

Suotuisina kesinä paatsamasinisiipi ehtii lisääntyä niin, että uusia aikuisia perhosia lentää jo heinäkuussa. Koteloitunut perhostoukka kehittyy toisen sukupolven perhoseksi, jos se on ehtinyt tietylle kehitystasolle tiettyyn päivämäärään mennessä. Tämä onnistuu vain, jos kesä on ollut aikainen ja tavanomaista lämpimämpi. Jos se ei saavuta kehitystasoa, kotelossa oleva toukka asettuu lepotilaan odottamaan seuraavaa kesää.

Ilmaston lämpeneminen on Suomessa yleisemminkin lisännyt sukupolvien määrää eri perhoslajeilla.