Suruvaippa
(sv: sorgmantel)
Nymphalis antiopa
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Ei säädöksiä.
Suuren perhosen tummissa siivissä siniset täplät ovat kuin kyyneleet. Imee keväisin mahlaa koivun kannolta.
Tunnistaminen
Helposti tunnistettava suuri perhonen. Siipien yläpinnat ovat tumman punaruskeat. Siipien reunoissa on leveä vaalea kaista ja mustalla pohjalla rivi sinisiä täpliä. Siipien alapinnat ovat tummat, reunukset vaaleat.
Elintavat
Lentoaika
Talvehtii aikuisena ja lähtee keväällä lentoon heti kun sää sen sallii – usein jo huhtikuussa. Talvehtineita yksilöitä voi tavata juhannuksen tienoille asti. Uusi sukupolvi aikuistuu heinä-elokuun taitteessa. Suruvaippaa näkee eniten elokuun alkupuolella, viimeisiä yksilöitä myöhään syksyyn asti.
Ravintokasvit
Toukat syövät lehtipuita, kuten eri pajujen, koivujen ja haavan lehtiä. Sopivaa ravintoa on metsissämme runsaasti tarjolla.
Elinympäristö
Suruvaippa elää monenlaisissa metsissä, niiden reunamilla ja metsätienvarsilla. Se välttelee laajempia avoimia alueita.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Yleislaji
Suruvaippa on metsiemme yleisimpiä päiväperhosia. Sitä tapaa kaikenlaisissa metsissä ja niiden reunamilla. Suruvaipan toukat syövät monien lehtipuiden lehtiä, joten sopivaa ravintoa riittää.
Ilmastonmuutos
Suruvaippa on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä. Laji on levinnyt 2000-luvulla kohti pohjoista aina Lappiin asti. Lajin tulevaisuus maassamme näyttää siis valoisalta.
Tiesitkö tämän?
Aikuiset suruvaipat eivät ruokaile kukilla, mikä on poikkeuksellista. Sen sijaan ne imevät mahlaa koivujen kannoista tai runkoihin syntyneistä haavaumista. Keväisin varmin tapa löytää suruvaippa onkin silmäillä tuoreita koivunkantoja.
