Suruvaipan siipien yläpinnat ovat tumman punaruskeat, reunoissa leveä kellanvalkea kaista. Kaistan vieressä musta vyö, jolla on rivi sinisiä täpliä. Etusiipien etureunassa kaksi kellanvalkeaa täplää.

suruvaippa – Nymphalis antiopa
Kuva. Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Siipien alapinnoilla on vaaleat reunukset, muuten tummat. Aikuiset suruvaipat käyvät mieluusti imemässä mahlaa koivujen kannoista tai koivujen runkoihin syntyneistä haavaumista.

suruvaippa – Nymphalis antiopa

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Suruvaippa on selvästi nokkosperhosta suurempi.

suruvaippa – Nymphalis antiopa

Kuva. Teppo Mutanen, Creative Commons Vapaa 4.0
Suruvaipan toukat syövät monenlaisia lehtipuita, kuten eri pajuja, koivuja ja haapaa.

suruvaippa – Nymphalis antiopa

Kuva. J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
suruvaippa – Nymphalis antiopa

toukka

Kuva. Tapio Kujala, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
suruvaippa – Nymphalis antiopa

Kuva. J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Suruvaippa talvehtii aikuisena ja lähtee keväällä lentoon heti kun sää sen sallii – usein jo huhtikuussa. Talvehtineita yksilöitä voi tavata juhannuksen tienoille asti.

suruvaippa – Nymphalis antiopa

Kuva. Jukka Lång, Creative Commons Vapaa 4.0

Suruvaippa

(sv: sorgmantel)

Nymphalis antiopa

Suuren perhosen tummissa siivissä siniset täplät ovat kuin kyyneleet. Imee keväisin mahlaa koivun kannolta.

Tunnistaminen

Helposti tunnistettava suuri perhonen. Siipien yläpinnat tumman punaruskeat, reunoissa leveä kellanvalkea kaista. Kaistan vieressä musta vyö, jolla on rivi sinisiä täpliä. Etusiipien etureunassa kaksi kellanvalkeaa täplää. Alapinnoilla vaaleat reunukset, muuten tummat.

Elinympäristö

Suruvaippa elää monenlaisissa metsissä ja niiden reunamilla. Lajia näkee yleisimmin paisteisilla metsänreunoilla ja metsätienvarsilla. Välttelee laajempia avoimia alueita.

Elintavat

Lentoaika

Aikuistalvehtija, joka lähtee keväällä lentoon heti kun sää sen sallii – usein jo huhtikuussa. Talvehtineita yksilöitä voi tavata juhannuksen tienoille asti. Uusi sukupolvi aikuistuu heinä-elokuun taitteessa. Suruvaippaa näkee eniten elokuun alkupuolella, viimeisiä yksilöitä myöhään syksyyn asti.

Ravintokasvit

Toukat syövät monenlaisia lehtipuita, kuten eri pajuja, koivuja ja haapaa. Sopivaa ravintoa on metsissämme runsaasti tarjolla.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Suruvaippa on metsiemme yleisimpiä päiväperhosia, jota tapaa kaikenlaisissa metsissä ja niiden reunamilla. Se on kuitenkin yleensä harvalukuinen, perhosia näkee lähinnä yksin kappalein. Suruvaipan toukat käyttävät ravintonaan monenlaisia lehtipuita, joten ravinto ei lajin esiintymistä rajoita. Metsätalous ei ole havaittavasti vaikuttanut lajin runsauteen, sillä se menestyy nykyisissä talousmetsissäkin.

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen ansiosta suruvaippa on levinnyt 2000-luvulla merkittävästi pohjoiseen, eteläiseen Lappiin asti. Ennusteiden mukaan suruvaippa on yksi harvoista vähäisen ilmastoriskin päiväperhoslajeista Euroopassa. Lajin tulevaisuus maassamme näyttää siis valoisalta.

Tiesitkö tämän?

Suruvaippa on siitä poikkeuksellinen päiväperhonen, että aikuiset yksilöt eivät ruokaile kukilla käytännössä lainkaan. Sen sijaanne käyvät mieluusti imemässä mahlaa koivujen kannoista tai runkoihin syntyneistä haavaumista. Keväisin varmin tapa löytää suruvaippa onkin silmäillä tuoreita koivunkantoja, jotka houkuttavat myös muita aikuistalvehtijoita.