Loistokultasiipi
(sv: vitfläckig guldvinge)
Lycaena virgaureae
Loistokultasiipi on levinnyt huimasti Ilmaston lämmetessä.
Tunnistaminen
Lajin koiras ja naaras ovat hyvin erinäköisiä. Koiraalla siipien yläpinnat ovat kirkkaan oranssit, kärjistään mustat. Naaraan siivet ovat yläpinnoiltaan myös oranssit, mutta niillä on enemmän tummaa kirjailua. Siipien alapinnat ovat molemmilla sukupuolilla harmahtavan oranssit. Varmin tuntomerkki on takasiipien alapinnoilla oleva valkea, katkonainen poikkijuova.
Elintavat
Lentoaika
Laji lentää kesäkuun lopulta elokuun lopulle asti, runsaimmillaan heinäkuussa.
Ravintokasvit
Toukat käyttävät ravintonaan suolaheiniä. Aikuiset perhoset ruokailevat etenkin kultapiiskulla.
Elinympäristö
Laji suosii kuivia ja tuoreita niittyjä, mutta sitä esiintyy myös paisteisilla metsänreunoilla sekä karuilla avohakkuilla ja tienvarsilla.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Ilmastonmuutos
Laji on hyötynyt ilmastonmuutoksesta, sillä sen levinneisyysalue on laajentunut yhä pohjoisemmaksi. Samaan aikaan laji on kuitenkin harvinaistunut maamme eteläosissa.
Maatalous
Loistokultasiipi on runsaimmillaan perinteisen maatalouden luomilla kuivilla ja tuoreilla niittyalueilla. Laji on edelleen melko yleinen, mutta 2000-luvulla se on taantunut suuresti Etelä-Suomessa. Syitä tähän ei riittävästi tunneta, mutta taustalla ovat ainakin niittyjen ja luonnonlaitumien väheneminen.
Erikoistunut laji
Loistokultasiiven toukat syövät vain suolaheiniä, eli laji on ravintokasvinsa suhteen varsin vaatelias. Suolaheiniä on kylläkin melko yleisesti saatavilla. Laji on myös elinympäristönsä suhteen valikoiva, sillä sitä esiintyy runsaampana vain kuivilla ja tuoreilla niityillä. Satunnaisemmin lajia tapaa myös avohakkuilta, tienvarsilta ja metsänreunoilta.
Tiesitkö tämän?
Loistokultasiipi on yksi monista ilmastonmuutoksesta hyötyneistä hyönteislajeista. Lajin levinneisyysalue on laajentunut 2000-luvulla tuntuvasti aiempaa pohjoisemmaksi. Nykyisin loistokultasiipeä voi tavata jo Sodankylän korkeudella asti. Lajin leviämiselle on hyvät edellytykset, sillä sen toukkien ravintokasveja suolaheiniä esiintyy yleisesti monenlaisissa maastoissa. Onkin hieman yllättävää, että lajin kannat ovat samaan aikaan Etelä-Suomessa heikentyneet jyrkästi. Selvää syytä tähän ei ole tiedossa.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Ei säädöksiä.
