Täpläpapurikko

(sv: kvickgräsfjäril)

Pararge aegeria

Varjoisten varttuneiden metsien suojissa on täpläpapurikon hyvä elää, vaan miten kävi Hollannissa…?

Tunnistaminen

Helppo tunnistaa, eroaa selvästi myös muista papurikoista. Siipien yläpinnat pohjaväriltään tummanruskeat, niiden kärjissä vaaleankeltaisia täpliä, joiden keskellä muutamia mustavalkeita silmätäpliä. Alapinnat ruskean ja keltaisen kirjavat.

Elintavat

Lentoaika

Laji lentää yleensä runsaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Ensimmäisiä yksilöitä havaitaan toukokuun lopulla ja viimeiset heinäkuun alkupuolella. Lämpiminä kesinä toisen sukupolven yksilöitä voi tavata elokuussa.

Ravintokasvit

Toukat käyttävät ravintonaan erilaisia heiniä, eli ne ovat ravintonsa suhteen melko joustavia.

Elinympäristö

Täpläpapurikkoa tapaa melko varjoisissa varttuneissa metsissä, mikä on päiväperhoselle poikkeuksellista.Yleisimmin sen löytää vanhasta, reheväpohjaisesta korpikuusikosta, jossa puuston lomaan jää paikoin avoimempia laikkuja, joilla kasvaa erilaisia heiniä. Lajia esiintyy myös lehtipuuvaltaisissa lehtometsissä ja niiden reunamilla.Avoimeen maastoon täpläpapurikko ei juuri harhaudu, vaan pysyttelee aina metsän lähellä.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Täpläpapurikko on elinympäristöltään erikoistunut laji, sillä se esiintyy vain tiheydeltään vaihtelevissa, luonnontilaisen kaltaisissa rehevissä kuusi- tai lehtometsissä. Laji ei viihdy talousmetsissä.

Metsätalous

Täpläpapurikon taantumisen syitä tunnetaan puutteellisesti. Talousmetsät ovat tyypillisesti rakenteeltaan täys- ja tasatiheitä, mikä tuskin on täpläpapurikolle mieleen. Taimikoissa ja nuorissa metsissä lajia ei ylipäätään esiinny. Täpläpapurikon suosimat metsiköt ovat rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia, eli varttuneita, tiheydeltään vaihtelevia ja sekapuustoisia.

Uhanalaisuus

Lajia pidettiin aiemmin elinvoimaisena, mutta vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa se katsottiin ensimmäistä kertaa silmälläpidettäväksi. Sopivissa elinympäristöissä lajia tapaa edelleen Etelä-Suomessa monin paikoin, mutta vähälukuisena ja tunnettuja esiintymiä on yhä harvemmassa.

Tiesitkö tämän? 

Täpläpapurikko esiintyy myös etelämpänä Euroopassa, missä se oli pitkään Suomen tavoin varsin harvinainen ja vanhoihin aarniomaisiin metsiin erikoistunut laji. Vuosituhannen vaihteen tienoilla tässä tapahtui kuitenkin muutos, sillä ainakin Hollannissa laji on sittemmin yleistynyt valtavasti ja sitä esiintyy nykyisin hyvinkin monenlaisilla metsäalueilla ja niiden reunamilla. Vaikuttaa siltä, että lajilla tapahtui tuolloin perinnöllistä käyttäytymisen muutosta, jonka seurauksena se pystyy käyttämään aiempaa laveampaa elinympäristöjen valikoimaa. Nähtäväksi jää, tapahtuuko tällaista sopeutumista jossain vaiheessa myös Suomen perhoskannalle, tai leviääkö meille tätä eteläistä perhoskantaa.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 NT - silmälläpidettävät

2010 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo

Lajiturva-hankkeen 2019–2021 tavoitteena oli lisätä lajiesiintymätiedon avulla sellaisten metsän- ja luonnonhoitoratkaisujen käyttöä, joilla turvataan uhanalaisten lajien esiintymiä ja populaatioita. Hankkeessa laadittiin lajiluettelo. Lajiluettelossa on mukana vuoden 2019uhanalaisuuden arvioinnissa uhanalaiseksi (CR,EN,VU) ja silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja lajeja.Lisäksi mukana on muutama lakisääteisesti suojeltu elinvoimainen (LC) laji.

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 2a Eteläboreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 2b Eteläboreaalinen, Järvi-Suomi

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3a Keskiboreaalinen, Pohjanmaa

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3b Keskiboreaalinen, Pohjois-Karjala–Kainuu

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Vuorovaikutussuhteet

Nurmitähkiö

(-+) kasvi-kasvinsyöjä

Heinäkasvit ovat täpläpapurikon toukan ravintokasveja.