keisarinviitta – Argynnis paphia

Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

PK: Kesälahti

Mika Karttunen, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

Nuori toukka habitaatissaan metsässä.

Håkan Söderholm, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

Nuori toukka ravintokasvinsa metsäorvokin lähellä.

Håkan Söderholm, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

Täysikasvuinen toukka.

Håkan Söderholm, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

Pvm 080727, Pernaja

J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

naaras kukalla kuva2

Tomi Salin, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

Eino Ylönen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

Ilari Lehtonen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

valesina-muoto

Håkan Söderholm, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
keisarinviitta – Argynnis paphia

Ilari Lehtonen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Keisarinviitta

(sv: silverstreckad pärlemorfjäril)

Argynnis paphia

Metsän reunoilla elävä keisarinviitta munii kaarnan rakoihin. Sieltä toukat lähtevät orvokkeja syömään.

Tunnistaminen

Kookas, päältä oranssin ja mustan kirjava perhonen. Keisarinviitan tunnistaa varmimmin takasiipien alapinnoilta, jotka ovat pohjaväriltään vihertävät ja siipien poikki kulkee useita hopeisia juovia. Voimakas ja nopea lentäjä, mutta ei juuri arkaile ihmistä ja ruokaillessaan saattaa päästää katsojan lähellekin. sekoittaa helpoimmin keto- ja orvokkihopeatäplään. Kaikki kolme ovat yläpinnoiltaan saman kaltaisia.

Elintavat

Lentoaika

Keski- ja loppukesänperhonen. Lento alkaa heinäkuun alussa, on runsaimmillaan heinäkuun lopulla, mutta yksilöitä näkee yleisesti vielä pitkälle elokuuhun.

Ravintokasvit

Keisarinviitan toukat syövät eri orvokkilajeja. Lajin lisääntymiseen ja elinympäristön valintaan vaikuttaa paljon se, että naaraalla on tapana laskea munansa puun tyvelle kaarnan rakoihin. Tämä sitoo keisarinviitan metsien reunamien asukiksi, joka ei pysty lisääntymään laajemmilla, puuttomilla avomailla.

Elinympäristö

Keisarinviitta viihtyy erilaisten metsäisten alueiden reunamilla, tienvarsilla ja pienaukoilla tai pensoittuneilla niityillä. Se pysyttelee puuston lähellä, eikä yleensä oleile laajemmilla pelto- tms. aukeilla. Metsän laadun suhteen se ei kuitenkaan ole vaatelias, riittää että alueella esiintyy jotain orvokkilajeja toukkien ravinnoksi.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Keisarinviitan levinneisyys on vaihdellut suuresti viimeisen vuosisadan kuluessa. Aiempien kannanr omahdusten taustalla on ollut yksittäisiä kylmiä kesiä, mikä kertoo lajin olevan herkkä sääoloille ja siten myös ilmastonmuutokselle. Keisarinviitta on mitä ilmeisimmin hyötynyt ilmastonmuutoksesta, sillä viime vuosikymmeninä se on laajentanut esiintymisaluettaan merkittävästi sekä pohjoiseen että länteen päin. Aiemman perusteella voi kuitenkin odottaa, että lajin kannat voivat jatkossakin muuttua jyrkästi ja arvaamattomasti sääolojen mukaan.

Kotipihan luontoteot

Keisarinviitta on nykyisin laajalti yleinen eikä tarvitse erityistä suojelua. Sen elinoloja voi silti parantaa myös kotien ja mökkien pihapiireissä säästämällä tai perustamalla pieniä niittykasvustoja. Keisarinviitan toukat syövät eri orvokkilajeja, jotka viihtyvät parhaiten matalassa niittymäisessä kasvillisuudessa. Pihaniitty kannattaa siksi perustaa kuivalle ja hiekkaiselle kasvupaikalle, jossa heinikko pysyy luonnostaan aisoissa. Rehevämpi heinäniitty on syytä niittää ja haravoida loppukesällä.

Tiesitkö tämän?

Keisarinviitan runsaus ja levinneisyys ovatvaihdelleet viimeisen vuosisadan aikana suuresti. Aiemmin lajilla tiedetään olleen useita runsaan esiintymisen kausia 1900-luvun alkupuoliskolla ja välissä oli ajanjaksoja, jolloin keisarinviittaa tavattiin selvästi vähemmän. Viimeisin suuri romahdus tapahtui kylmänä kesänä 1962, jonka jälkeen laji katosi laajoilta alueilta. Vahva kanta säilyi vain Kaakkois-Suomessa ja Ahvenanmaalla– Suomen lämpimimmillä alueilla. Uusi aika koitti 2000-luvun alussa, jonka jälkeen keisarinviitta on laajentanut levinneisyyttään valtavasti sekä pohjoiseen että länteen. Aika näyttää onko tilanne pysyvä vai romahtaako kanta taas jossain vaiheessa.