-
Pikkuapollo on nimestään huolimatta suuri valkea perhonen, jonka siipisuonet ovat mustat ja siipien tyvellä on hieman tummaa. Etusiipien keskellä on kaksi mustaa täplää.
Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
Etusiipien kärjet ovat usein kuluneet läpikuultaviksi.
Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
Pikkuapollo elää tuoreilla ja rehevillä niityillä. Aikuisille kelpaa monien kukkien mesi. Pikkuapollo on harvinainen: se esiintyy vain Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla sekä siirtoistutettuna Porvoossa.
Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
Pikkuapollon toukat käyttävät ravintonaan vain pystykiurunkannusta (Coridalis solida), joka kukkii aikaisin keväällä. Kuvassa nuori toukka ravintokasvinsa vieressä.
Kuva Håkan Söderholm, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
Hyvin pieni pikkuapollon toukka syömässä pystykiurunkannusta. Keväällä kukkiva kasvi on kuihtunut silloin, kun aikuiset pikkuapollot lentävät.
Kuva Håkan Söderholm, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
-
Pikkuapollon täysikasvuinen toukka syömässä ennen koteloitumistaan. Aikuinen perhonen lähtee lentoon aivan kesän alussa.
Kuva Håkan Söderholm, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Pikkuapollo
(sv: mnemosynefjäril)
Parnassius mnemosyne
Suuri, valkea perhonen, joka vaatii rehevän niityn. Toukalle vain kiurunkannusta, kiitos!
Tunnistaminen
Hyvin helppo tunnistaa. Suuri valkea perhonen, jonka siipisuonet ovat mustat ja siipien tyvellä on hieman tummaa. Etusiipien keskellä kaksi mustaa täplää. Etusiipien kärjet usein kuluneet läpikuultaviksi.
Elintavat
Lentoaika
Laji lentää yleensä runsaimmillaan kesäkuun alkupuolella, aikaisina keväinä jo toukokuun lopulta alkaen heinäkuun alkupuolelle asti.
Ravintokasvit
Toukat käyttävät ravintonaan vain pystykiurunkannusta (Coridalis solida).
Talvehtimismuoto
Talvehtii joko munana tai pienenä toukkana.
Elinympäristö
Pikkuapolloa esiintyy tuoreilla ja rehevillä niityillä, joilla kasvaa pystykiurunkannusta. Tyypillinen esiintymispaikka on laidunnettu, osin puustoinen joenvarsilaakso tai muu vesistöön rajautuva laidunalue. Niittyalue voi olla myös laiduntamaton, mutta hylätyt niityt metsittyvät yleensä nopeasti perhoselle sopimattomiksi.
Elää vain Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla sekä siirtoistutettuna Porvoossa. Lajin tärkein esiintymisalue on Somerolla.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Erikoistunut laji
Pikkuapollon toukat käyttävät ravintonaan vain pystykiurunkannusta, joka on melko harvinainen tuoreiden niittyjen ja lehtometsien kasvi.
Maatalous
Pikkuapollon tarvitsemia laidunnettuja niittyjä oli aiemmin paljon tarjolla. Nykyään luonnonlaitumista on pääosin luovuttu. Jos laidunniitty jää pitkäksi aikaa laiduntamatta tai hoitamatta, pystykiurunkannus häviää kookkaiden heinien vallatessa alaa. Perhosen elinympäristöjen turvaaminen vaatii säännöllistä laidunnusta tai ainakin puuston raivauksia. Elinympäristöjä pyritään kunnostamaan ja ylläpitämään maatalouden ympäristösopimusten tarjoamalla rahoituksella.
Suojelu auttaa
Pikkuapollo on ollut jo pitkään rauhoitettu laji. Rauhoitus tarkoitettiin suojaksi ennen kaikkea perhosten keräilyä vastaan, ja siinä onkin onnistuttu.
Pikkuapollon tärkein esiintymisalue on Somerolla sijaitseva Häntälänjoen jokilaakso, joka on maamme laajin tuoreiden niittyjen keskittymä. Alue on määritelty Natura 2000 -suojelualueeksi ja sen laajoja niittyalueita hoidetaan. Pikkuapolloa esiintyy myös Saaristomeren kansallispuistossa luonnonlaitumilla. Metsähallitus on tehnyt arvokasta työtä näiden alueiden hoidon turvaamiseksi.
Uhanalaisuus
Laji on vaarassa hävitä. Sitä esiintyy maassamme hyvin rajallisella alueella, ja yksittäisten esiintymien tila on pääsääntöisesti heikkenevä. Eri puolilla Eurooppaa pikkuapolloa esiintyy melko laajalti vuoristoalueilla, mutta sen kannat ovat heikentyneet kaikkialla.
Tiesitkö tämän?
Uhanalaisten lajien suojelussa yhtenä keinona käytetään joskus siirtoistutuksia. Tällöin sopivaksi arvioidulle kohdealueelle siirretään haluttua lajia lähtöalueelta, jossa lajilla on vielä vahva kanta. Perhosilla nämä siirtoistutukset eivät useinkaan onnistu. Poikkeuksena tästä on Somerolta Porvooseen vuonna 2001 siirretty pikkuapollokanta, joka on pysynyt elinvoimaisena.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 VU - vaarantuneet
2010 VU - vaarantuneet
2000 VU - vaarantuneet
Säädökset
Uhanalaiset lajit (LSA 2023/1066, liite 6)
Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.
Koko maassa rauhoitetut eläinlajit (LSA 2023/1066, liite 1)
Luonnonsuojelulain (2023/9) 69 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säädellä koko maassa rauhoitetuksi eläinlajit, joidensäilyminen käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi.
Suomessa esiintyvät Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävät eliölajit (LSA 2023/1066, liite 7)
Luonnonsuojeluasetuksen liite 7 sisältää luettelon Suomessa esiintyvistä Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävistä lajeista.
EU:n luontodirektiivin IV-liite
Liitteen IV Suomessa esiintyvät lajit ja alalajit (jotka mukana Suomen artikla 17 mukaisessa raportissa EU:lle vuonna 2019). EU:n tärkeänä pitämä laji, jonka suotuisa suojelutaso on pyrittävä säilyttämään tai palauttamaan. Suojelukeinona on lajin tiukka suojelu.
Kiireellisesti suojeltavat lajit (SYKE 2020)
Lajisuojelun alueellisen suunnittelun priorisoimiseksi ympäristöhallinnon vastuulla olevista uhanalaisista lajeista on valittu pikaisimpia suojelutoimia vaativat lajit omalle listalle ns. kiireellisesti suojeltaviksi lajeiksi. Lista päivitettiin vuonna 2020. Valinnan ovat tehneet ympäristöhallinnon apuna toimivien eliötyöryhmien lajiasiantuntijat Suomen ympäristökeskuksen koordinoimana.
Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo
Lajiturva-hankkeen 2019–2021 tavoitteena oli lisätä lajiesiintymätiedon avulla sellaisten metsän- ja luonnonhoitoratkaisujen käyttöä, joilla turvataan uhanalaisten lajien esiintymiä ja populaatioita. Hankkeessa laadittiin lajiluettelo. Lajiluettelossa on mukana vuoden 2019uhanalaisuuden arvioinnissa uhanalaiseksi (CR,EN,VU) ja silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja lajeja.Lisäksi mukana on muutama lakisääteisesti suojeltu elinvoimainen (LC) laji.
Metsänkäyttöilmoitusten automaattimenettelyssä käytettävä lajiluettelo (MKI-OHKE 2023)
ELY-keskusten yhteisessä Metsänkäyttöilmoitus-OHKE-hankkeessa 2023 laadittu lajiluettelo. Luettelossa on listattu lajit, joiden luonnonsuojelulain mukaista suojelua valvotaan Suomen metsäkeskuksen ja ELY-keskusten välisellä automaattisella metsänkäyttöilmoitusmenettelyllä. Listalla ei ole lajeja, joille on olemassa lajikohtainen erillismenettely, kuten liito-orava. Lista perustuu Lajiturva-hankkeen tuottamaan lajilistaan (Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo), mutta siitä on poistettu silmälläpidettävät lajit sekä sellaisia lintu- ja riistaeläinlajeja, joiden luonnonsuojelulain mukaisen suojelun valvonta ei tällä hetkellä ole mahdollista automaattisella menettelyllä.
VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)
Tämä on vanhentunut luettelo joka on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.
