Aikuisena talvehtiva nokkosperhonen on kevään ensimmäisiä perhosia. Elämässä sattuu kaikenlaista, siipikin voi rikkoutua, kuten kuvan perhosella.

Kuva J. Lång, Creative Commons Vapaa 4.0
Katso tarkkaan nokkospuskia, voit löytää nokkosperhosten lastentarhan! Toukat syövät vain nokkosta, jonka piikit myös suojaavat toukkia petoja vastaan.

Kuva Kai Pajukangas, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Heinäkuun alkupäivinä kotelo ratkeaa. Nokkosperhosen toukka on muuttanut muotoaan kotelon suojissa ja pian aikuinen perhonen on valmiina lentoon.

Kuva Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Syyskuussa nokkosperhonen hakeutuu talvilevolle joko rakennuksiin ja kallionkolon suojiin.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Nokkosperhosen siipien alapinnat ovat tummat. Siivet supussa se piilottaa kirkkaat värinsä ja maastoutuu hyvin.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Nokkosperhonen

(sv: nässelfjäril)

Aglais urticae

Tuttu pihojen ja peltojen oranssi väriläikkä, jonka toukkakatraalle riittää nokkosruokaa.

Tunnistaminen

Monelle tuttu oranssin- ja mustankirjava perhonen. Siipien yläpuolet pohjaväriltään oranssit, tyveltään tummat. Etusiipien etureunassa kolme mustaa laikkua, joiden välit ovat vaaleankeltaiset, kärjessä pienempi valkea laikku. Alapinnat pääosin tummat, hyvin maastoutuvat. Sekoitettavissa muutamaan lähisukulaiseensa, jotka ovat hyvin harvinaisia vaeltajia.

Elintavat

Lentoaika

Laji talvehtii aikuisena ja lähtee keväällä liikkeelle heti ensimmäisenä lämpimänä päivänä, joskus jopa maaliskuussa. Nokkosperhosia voi nähdä lennossa syksyn loppuun asti.

Uusi sukupolvi aikuistuu heinäkuun alkupäivinä ja lämpiminä kesinä laji voi tuottaa syyskesällä toisenkin sukupolven. Nokkosperhosia näkee eniten heinäkuun jälkipuoliskolla, minkä jälkeen yksilöt alkavat hakeutua rakennuksiin ja kallionkoloihin talvilevolle.

Ravintokasvit

Toukat syövät yksinomaan nokkosta. Aikuiset perhoset ruokailevat kaikenlaisilla mesikasveilla, kuten ohdakkeilla ja apiloilla.

Elinympäristö

Nokkosperhonen on tyypillinen peltoalueiden päiväperhonen. Se esiintyy koko maassa yleisenä ja usein runsaanakin. Se viihtyy kaikenlaisilla avoimilla tai puoliavoimilla ruohostomailla – peltoalueilla ja niiden pientareilla, pihoissa, taajamissa ja metsänreunoilla. Se välttelee lähinnä sulkeutuneita metsiä.

Aikuiset perhoset talvehtivat pääasiassa rakennuksissa, mutta luonnossa niille kelpaavat myös erilaiset puun- ja kallionkolot.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Nokkosperhosen toukat ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan vain nokkosta, jota kasvaa yleisenä ja runsaana monenlaisissa elinympäristöissä. Tämä on perhosille merkittävä etu, sillä myrkyllisten piikkiensä takia vain harva eläin käyttää nokkosta ravintonaan. Nokkosen piikit tarjoavat toukille myös suojaa petoja vastaan.

Muilta elintavoiltaan nokkosperhonen ei ole kovinkaan erikoistunut.

Lajien vuorovaikutus

Nokkosperhosen kannat vaihtelevat vuosien välillä hyvin suuresti. Tämän taustalla on vuorovaikutus nokkosperhosen ja sen loisten välillä.

Nokkosperhosen toukat elävät nokkoskasvustoissa tyypillisesti suurina ryhminä ja avoimesti näkyvillä. Tämä tekee toukista hyvin alttiita loishyönteisten hyökkäyksille. Kun loisia on paljon, ne löytävät toukkaryhmän helposti ja usein kaikki toukat päätyvät loisituiksi ja kuolevat. Jos taas loisia on vähän, lähes kaikki toukat selviävät yleensä aikuisiksi.

Tämän takia nokkosperhosten määrät voivat joko räjähtää tai romahtaa jopa yhden kesän kuluessa. Suuret kannanmuutokset ilmenevät hyvin alla esitetyssä kuvaajassa.

Maatalous

Nokkosperhonen on kaikkein tyypillisin peltoalueiden päiväperhonen. Peltojen pientareilla ja pihapiireissä esiintyy yleisenä nokkosta. Tämä toukkien ravintokasvi on hyötynyt maaperän rehevöitymisestä, joka on yleinen seuraus maataloudessa käytetyistä keinolannoitteista. Sekä nokkonen että nokkosperhonen kertovat siten runsaana esiintyessään maaperän haitallisesta rehevöitymisestä eli ympäristön tilan heikentymisestä.

Tiesitkö tämän?

Päiväperhosten toukilla esiintyy yleisesti loisivia hyönteisiä – etupäässä loispistiäisiä sekä loiskärpäsiä. Loiset vaikuttavat suuresti etenkin toukkana ryhmissä elävien perhoslajien määriin ja kannanmuutoksiin. Loisinnan seurauksena perhostoukka kuolee keskenkasvuisena.

Nokkosperhosen ohella neitoperhosen ja karttaperhosentoukat syövät yksinomaan nokkosta, ja esiintyvät samalla tavalla suurissa toukkaryhmissä. Lajit ovat myös läheistä sukua keskenään. Ruotsissa tehty tutkimus vahvisti, että näillä lajeilla on lisäksi osittain samoja loisia. Nokkosperhosentoukilla havaittiin enemmän loisia, jos samoilla paikoilla esiintyi myös neito-tai karttaperhosia. Neito- tai karttaperhonen eivät kuitenkaan vastaavasti kärsineet nokkosperhosen läsnäolosta. Nokkosperhonen vaikuttaa siten erityisen herkältä loisille, mikä pääasiassa selittänee lajin monesti hyvinkin jyrkät kannanvaihtelut.